HECTOR: Hectobox – Kaikki singlet 1965-2005

Arvio julkaistu Soundissa 11/2005.
Kirjoittanut: Asko Alanen.
Iso mies, suuri lauluntekijä ja laajamittainen aikansa tulkki on vihdoin saanut lähes mittaisensa kokoelman. Puupalttoota ei Hectorille toki sovitella, vaan kansio raamittaa hienosti tähänastista uraa, joka on retrospektiivin lopussa elähdyttävän nousujohteinen. Diskografia, biisitiedot ja laulajan omat muistot ovat pätevästi mukaan kirjatut. Pitäytyminen singleissä on sujuva linjaus, mutta levy-yhtiöiden painotukset eivät aina kestä jälkitarkastelua. Hienoja lauluja on jäänyt pois kertakäyttörallien edestä.

Arvio

HECTOR
Hectobox - Kaikki singlet 1965-2005
Capitol

Iso mies, suuri lauluntekijä ja laajamittainen aikansa tulkki on vihdoin saanut lähes mittaisensa kokoelman. Puupalttoota ei Hectorille toki sovitella, vaan kansio raamittaa hienosti tähänastista uraa, joka on retrospektiivin lopussa elähdyttävän nousujohteinen. Diskografia, biisitiedot ja laulajan omat muistot ovat pätevästi mukaan kirjatut. Pitäytyminen singleissä on sujuva linjaus, mutta levy-yhtiöiden painotukset eivät aina kestä jälkitarkastelua. Hienoja lauluja on jäänyt pois kertakäyttörallien edestä. Seitsemän tunnin sessio tuplaa kirkkaasti omien Hector-suosikkieni aktiivireservin, vaikka albumeille jää tuttujakin hienouksia. Onneksi Lumi teki enkelin eteiseen löytyi Syksyn Sävel -kisan Marleenan b-puolelta…

Kokonaiskuva kattaa vahvasti ja värikkäästi neljän rock-sukupolven nostalgian. Heikki Harman kronikat liukuvat 1960-luvun alun rautalangasta folk-liikkeeseen ja siitä jalostuneeseen, Hector-taiteilijaminälle luontevimpaan singer/songwriter -kauteen. Keskeiset mestarit ovat läsnä vaikutteiden ja käännösten myötä: Donovan, Dylan, McLean, Cohen, McTell, Stevens, Chapin – kotimaisia Laveja ja Helismaita unohtamatta. Hienoa on kuulla myös kaikki ison H:n laulamat Cumulus-singlet.

Suomirockin itsenäistyminen 1970-luvulla nosti Hectorin sekä glampop-tähdeksi että poliittiseksi äänitorveksi. Jakomielinen Hectorock I -lp pitäytyi puolittain rankassa realismissa. Ake, Make, Pera ja mä on pophitiksi rajun angstista proosaa hahmolta, joka esiintyi camp-henkisin Elvis- ja Bowie-elkein. Hector edusti pop-kentän suurta synteesiä sulauttamalla biiseihinsä varhaisuransa ja radiossa viljelemänsä rockhistorian. Moni originaali ehti tarttua kasetille Pop eilen tänään -ohjelmasta: Meet Me On The Corner, Friday On My Mind, Banana Boat Song -parodia, Empty Bed, Six String Orchestra sekä Fugsien Nothing, jota ei enää mainita Ei mittää -virren esikuvaksi.

Suosikin ja Eppu Normaalin ärtymyksestä huolimatta Hector ei onneksi jäävännyt itseään, vaan rakensi Rockradion ja musiikkinsa pohjaksi ajallisesti ja tyylillisesti rajattoman paletin. Totisen epäkaupallisuuden ja lupsakkaampien hittiyritelmien ristiriita kärjistyi Liisa pien -levyn jälkeisiin fjongailuihin, mutta Kissojen yö kertoo, kuinka täydellisesti Hector omaksui hienon kappaleen dada-lyriikalla tahi ilman.

Kadonneet lapset, Ruusuportti ja Linnut linnut ovat uuden tsekkailun arvoisia vakavia pitkäsoittoja, mutta valjumman vaiheen albumit etääntyvät boksilla entisestäänkin. Välivaiheessa vain Kultainen noutaja ja kauniin flashback-lyyrinen Jäävalssin jälkeen herkistävät. Vasta Veikko Lavi -tulkinta Ykä lähti palauttaa maestron maan pinnalle. Kaikki tahtoo rakastaa, Mulla ei oo rahaa ja Olen nielaissut kuun ovat taas kestäviä lauluja. Vinyyliltä pelastettu rautalankarepäisy Joulumankenkuli on paras Hectorin varjo-oodeista.

Ympyrä sulkeutuu rauhallisen tyylikkäästi Nostalgian ja Mirandoksen vertaiseen täysipainoiseen sävelkynäilyyn, joka hyödyntää akustisia irkku- ja folk-soitantoja sekä sulattaa holtittomammat velmuilut ja viinarenkutuksetkin. Duetot Susanna Haaviston ja Sarita-vaimon kanssa ovat harmonista vaihtelua, Värttinä ja Kapasiteettiyksikkö riepottavat folk- ja katuveteraania dynaamisemmin. Ei selityksiä -albumin tuoreimmat laatunäytteet sinetöivät mittavan laulukansion, jonka luontevaksi jatkeeksi sopii odottaa uutta elinvoimaista Hector-musiikkia.

Lisää luettavaa