HECTOR: Hauras

Arvio julkaistu Soundissa 11/2014.
Kirjoittanut: Ville Hartikainen.

Arvio

HECTOR
Hauras
Sony

Tiedättehän elokuvan Yksi lensi yli käenpesän loppukohtauksen, jossa Jack Nicholsonin esittämä rettelöitsijä McMurphy makaa mielisairaalassa lobotomialeikkauksen viillot ohimoillaan? Silmät seisovat päässä, katse tuijottaa tyhjyyteen.

Katsoja tuntee sääliä: sängyllä röhnöttää kokonainen ihmiselämä täynnä hukattuja mahdollisuuksia.

Hieman samankaltaisia ajatuksia herää kuunnellessa Hectorin paluulevyä Hauras, joka jatkaa edellisen albumin Ei selityksiä (2004) viitoittamalla tiellä: levy on pullollaan hajutonta popmusiikkia ihmisille, jotka kaipaavat pääntäytettä työmatkansa ajaksi.

Kymmenessä vuodessa viimeisetkin särmät ovat hioutuneet. Teflonpinnoitteiset kappaleet rakentuvat mitäänsanomattomista melodioista, mielistelevistä sovituksista ja tyhjänpäiväisestä laululyriikasta.

Hiotun pinnan alla kumisee tyhjyys. Kappaleen Onnen sirpaleet rivi ”On sotaa kaikkialla, mutta rauhaa meistä kaipaa jokainen / Ja pommin sirpaleista kasvaa uusi alku vaikka vähäinen” kuvaa albumin lässyttävää yleislinjaa.

Elokuvassa toinen mielisairaalapotilas tukehduttaa McMurphyn painamalla tyynyn tämän kasvoille. Miksi jatkaa, jos sielu ei ole enää kotona, kuuluu kysymys.

Samaa voisi miettiä myös Hector levytysuransa kanssa.

Lisää luettavaa