Ilkikuriset erikoismiehet blueshommissa – Talmud Beach ja Faarao Pirttikangas yhdistyivät levyllä sopusoinnussa

Talmud Beach ja Faarao Pirttikangas
Talmud Beach ja Faarao Pirttikangas
Karkia Mistika

Eteerisesti leijuvan bluesmantran erikoismiehet kohtaavat maanläheisemmin musajuurakkoja raivaavan tarinakertojan mitä otollisimman yhteistyön merkeissä. Faaraon römeä lauluääni ja rosoisemmin rokkaava ja slaidaava kyberpunk-laatikkokitara lomittuvat Talmud Beachin kuulasäänisiin liedeihin ja hartaan sinnikkäästi jauhaviin riffeihin luontevasti mutta eivät liian saumattomasti toisiinsa liimattuina. Kumpikin osapuoli ottaa tilansa tarkassa yhteisymmärryksessä ja elementtien tasapainossa.

Omaperäisten, keskenään tuttavallisten tyylilajien yhdistelmä kiteytyy uudeksi svengin ja kerronnan lajityypiksi. Rennontarkat kitarakuviot, bluesin ja rockin riffeistä ja liideistä jalostetut kappalekohtaiset koukut muodostavat mehukkaan pohjan, jossa yhteistyö pääsee parhaaseen hehkuunsa myös lauluteemojen ja -lyriikan parissa. Persoonallisen kuvakielen rikkaus on kummallakin osapuolella vahvana valttina, ja hörhöimmänkin fantasian takaa kuultaa tietty veijarimainen todellisuudentaju.

Omaperäisten, keskenään tuttavallisten tyylilajien yhdistelmä kiteytyy uudeksi svengin ja kerronnan lajityypiksi.

Soitannollisesti kone kulkee vaivattomasti, maukkailla sävelkuluilla ja soundeilla rasvattuna. Elementit kohtaavat stailisti niin Faaraon hellittämättömästi jyskäävässä käynnistyskipaleessa Myllypyron mäntä kuin Talmudien mystiikankaikuisessa kuvauksessa Kolme kulmaa. Jälkimmäinen kertoo hauskasti Faaraon ilmestymisestä Talmudien vireään tajunnanvirtaan. Yhteisen ytimekkään musiikillisen vaiston ja soittotaidon jalostusasteen helmiä on Jeesus-kappaleen poikkeuksellisen vetävä Diddley-komppi, jossa pelkistetty iskulause ”Hey, Bo Diddley” (tai ”I want candy”) vaihtuu ilkikurisesti muotoon Oo-len Jeesus. Albumi päättyy kuoleman vinosti varjostamaan hillittyyn kehtolauluun Uinu nyt, jossa tämä kombinaatti sulautuu kaikkein läheisimmin toisiinsa.

Kimpassa me kaikki niitä sitten soviteltiin, testailtiin ja joiltakin osin muuteltiinkin.

Faarao Pirttikangas, olette Nubialaisten kanssa jo useasti esiintyneet Talmud Beachin kanssa yhteiskeikoilla. Miten kehkeytyi ajatus yhteislevytyksestä?
– Tietysti lähtökohtana oli molemminpuolinen diggailu toistemme musiikista. Meillä oli nelisen vuotta sitten sellainen minirundi, jolla soitimme jo toistemme ohjelmistoa. Kyllä silloin jo alkoi muhia se ajatus, että eiköhän tehdä levykin yhdessä. Minullehan ovat blues-ilmaisu ja sliden soitto tuttuja myös Cosmo Jones Beat Machinen myötä. Oli hyvin helppo uida Talmudin poikien juttuun mukaan.

Minkälainen työnjako levytyskumppanien biisinteossa ja kappaleiden studiosäätämisessä vallitsi?
– Kappaleiden teossa jako oli suunnilleen fifty/fifty, puolet minun ja puolet Talmudin tuotantoa. Minä toin sessioon kaksi valmista kappaletta ja sävelsin toiset kaksi varta vasten tälle albumille. Kimpassa me kaikki niitä sitten soviteltiin, testailtiin ja joiltakin osin muuteltiinkin. Talmud Beach oli alun perin tehnyt kappaleensa englanniksi, mutta päätti kuitenkin tehdä ne suomeksi. Se oli ainoa asia, jossa oli hiukan hakemista, mikä hidasti hommia.

Kuinka luontevasti rosoisemman tyylilajisi yhdistäminen Talmud Beachin herkistelyyn löysi uomansa?
– Hyvin kivuttomasti se yhteinen sävel löytyi. Vaikka olen soittanut enemmänkin punk-bluesiksi kutsuttavaa kamaa, minulla on ollut pehmeämpikin puoleni esillä ja huomasin pystyväni hyvin fiittaamaan poikia ja päinvastoin. Yhdeksällä albumin biisillä ei vielä vedetä täysimittaisia keikkoja, joten livesettien listaa pitää täydentää kummankin aiemmalla ohjelmistolla. Kohta lähdemme ensimmäiselle yhteiskeikalle kohti Poria, eikä settilistaa ole vielä lainkaan mietitty. Kyllä sen hyvin vielä ehtii.

Asko Alanen