Ilmaisemisen tarpeesta, ei miellyttämisen pakosta – Jani Matti Juhani haikailee onnistuneesti menneisyyttä kohti

Arvio julkaistu Soundissa 8/2017.
Kirjoittanut: Asko Alanen.

Arvio

Jani Matti Juhani
Taivaankanteen jäätyneistä linnuista
Playground

Aidon ja uskottavan rakkauden ja kauneuden injektoiminen moderniin popmusiikkiin on vaativa haaste, mutta Jani Matti Juhani vastaa levyllään siihen epäröimättä, luontevasti ja tyylitajuisesti. Levynkannen visuaaliset retrovinjetit ja cover-raita Vähän ennen kyyneleitä ovat menneisyyden pophistorialliset vinkit. Muuten laulut ja niiden sovitukset kuulostavat poikkeuksellisen tuoreilta. Albumin biisijärjestys on hyvin harkittu. Aloitus on levollinen ja harras, mutta sekin voimistuu selkeäksi Tiedän mitä rakkaus on -ohjelmanjulistukseksi. Heti sen jälkeen käynnistyy viulun johdattelema lennokkaampi svengi ja rytmi. Ennen pitkää sulotunteiden taivaankannelle kertyy tummempiakin pilviä.

Sulotunteiden taivaankannelle kertyy tummempiakin pilviä.

Levypuoliskojen hurmaavimmat raidat ovat duettoja. Maailmanloppuun asti -kappaleessa Anna Kuoppamäen heleä ääni antaa lemmenparin riitaisuuden pohdiskelulle sekä ikuisen ihmetyksen että vienon ironian hienosävyjä. Janne Laurilan kanssa suloisessa harmoniassa palvottu Kaunein päällä maan saa oivallista lisähehkua Pekka Laineen helmeilevistä kitarakuvioista. Kappaleet seuraavat toisiaan tauoitta ja Valentina-rautalankajalosteessa Jani Matkala jatkaa suoraan Laineen linjoilla. Nämä yksittäisnostot ovat oivassa seurassa, sillä levyn biisikokonaisuus on kiitettävän ehyt niin muikeasti ja monipuolisesti mehustetun soitannan kuin selväsanaisen ja tunteikkaan lyriikankin osalta.

Sinua on tervehditty ”popmusiikin pelastajana”. Kuinka kipeästi popmusiikki mielestäsi kaipaa pelastamista ja mitkä ovat sinun konstisi tässä toimessa?
– Olen tainnut hivenen liioitella päästäkseni lehteen. Kyllähän edelleen tehdään tosi hyvääkin popmusiikkia, jossa ei ole mitään pelastettavaa. Kaikki hevivaikutteet jättäisin pois. Ja kaikki punkkarit voisivat jättää keskikaljan tissuttelun ja siirtyä rohkeammin uuteen aaltoon. Sieltä suunnalta syntyy tosi usein hyvää popmusiikkia. Lisäksi Jiri Nikkinen voisi antaa muidenkin käyttää Beatles-vaikutteita.

Jiri Nikkinen voisi antaa muidenkin käyttää Beatles-vaikutteita.

Mitä ovat sinulle keskeiset laulunteon elementit ja miten ne ovat suhteessa toisiinsa? Siis kliseekysymys, kumpi tulee ensin, sävel vai sanat, hiukan moniselitteisemmin muotoiltuna.
– Innostun musiikista yhä valtavasti ja katoan sen uumeniin. Imen aika härskisti vaikutteita ja kierrätän oikein kunnolla. Niin esikuvanikin ovat tehneet. Lopputulos on silti omaperäistä, koska kappaleet syntyvät tarpeesta ilmaista eikä tarpeesta miellyttää. Tai tarpeesta yrittää olla jotain muuta. En ikinä pystyisi kirjoittamaan kappaletta radiohitti mielessä. Sanat syntyvät viimeisenä ja usein vasta lauluottoja äänittäessä. Olen hyvin tuottelias, mutta en siksi, että tekisin kiireellä vaan siksi, että kappaleita syntyy jatkuvasti päässäni. Lähikaupassa käydessäkin aivoni kirjoittavat. Oikeastaan toivoisin että joskus voisin sammuttaa aivoni ja saisin nukutuksi.

Hyvin valikoituneet vierailijat elävöittävät Taivaankanteen jäätyneistä linnuista -albumia kautta linjan – kehaisepa heitä ja heidän panostaan lopputulokseen.
– Kyynelehdin kuullessani Anna Kuoppamäen lauluottoja. Maailmanloppuun asti -kappale pomppasi yhtäkkiä aivan eri tasolle. Sitten vierailijoilta alkoi putoilla osuuksia yksi toisensa jälkeen, Excel-taulukko täyttyi ja kaikki naksahteli paikoilleen. Kaikki vierailijat pääsivät heti kappaleen perimmäiseen olemukseen kiinni. Toisia ottoja ei tarvittu. Omakin rämpyttely ja pimputtelu alkoi kuulostaa seassa ihan siedettävältä.

Asko Alanen

Lisää luettavaa