Levyarvio: Lämmöllä nuoruudesta ja rakkaudesta – Jani Matti Juhani palasi Elvis-käännösten jälkeen oman materiaalin pariin

Jani Matti Juhani
Maailma palaa raiteilleen
Ainoa

Glam rock -menneisyyden omaavan Jani Matti Juhanin suomenkielinen sooloura on edennyt viidenteen pitkäsoittoon. Kahden erinomaisen Elvis Presley -tribuutin jälkeen käsillä on jälleen levyllinen omia lauluja.

Ripeästi ekonomisella tee-se-itse -periaatteella syntynyt Maailma palaa raiteilleen on pienesti mutta napakasti soitettu ja tutun sydämellisesti tulkittu laulukokoelma. Vanhoja demoja hyödyntävä tyylitajuinen albumi katsoo taakseen myös sisällöllisesti. Optimistisesti ja päättyvän kevään tapahtumista autuaan tietämättä nimetty levy elää pitkälti kotiseutuun, nuoruuteen ja rakkauksiin liittyvistä muistoista.

60-luvun alkuvuosien beat- ja twist-viittaukset ja yeah yeah yeah! -aikaisen The Beatlesin vaikutus ovat levyllä avoimesti läsnä. Teininä kirjoitettu En rauhaa saa on vetävine bassoineen levyn rouheimmin kitaroitua twistausta. Taas on sunnuntai tavoittaa puolestaan jotain olennaista hiljaisen lepopäivän olemattomuudesta.

Riihimäki kuvaa Johnny Cash -beateineen tavanomaista viha-rakkaus -suhdetta vanhaan kotiseutuun, jonne kelpaa palata korkeintaan kuolemaan. Kotikaupunginosa Peltosaari on kuitenkin Jani Matti Juhanin ikioma Penny Lane ja ansaitsee siksi huomattavasti lempeämmän kohtelun.