JOE TURNER: Jumpin´ Tonight

Arvio julkaistu Soundissa 11/2006.
Kirjoittanut: Pauli Kallio.
Saksalainen SPV julkaisee erittäin kohtuuhintaista bluesin peruslevystöä. Musiikki on ensiluokkausta, ylöspano linjakkaan sinisävyinen ja kansitekstit Mojosta tutun Neil Slavenin käsialaa. Miinussarakkeeseen tulee merkintöjä tekijätietojen ja alkuperäisten julkaisuvuosien puuttumisesta.

Arvio

JOE TURNER
Jumpin´ Tonight
SPV

Saksalainen SPV julkaisee erittäin kohtuuhintaista bluesin peruslevystöä. Musiikki on ensiluokkausta, ylöspano linjakkaan sinisävyinen ja kansitekstit Mojosta tutun Neil Slavenin käsialaa. Miinussarakkeeseen tulee merkintöjä tekijätietojen ja alkuperäisten julkaisuvuosien puuttumisesta.

Big Joe Turner (1911-1985) syntyi ja varttui Kansas Cityssä, jonka jazzin ja bluesin kyllästämää yöelämää kieltolain ei annettu hidastaa. Niin ääneltään kuin ulkomuodoltaankin muhkea laulaja päätyi 30-luvun lopulla New Yorkiin, missä esiintyi aikakauden maineikkaimpien pianistien ja orkesterinjohtajien kanssa. Varsinainen kultakausi koitti 50-luvulla Atlantic Recordsin leivissä. R&B-listoilla jyllänneet Shake, Rattle & Roll, Honey Hush ja Flip, Flop And Fly jatkoivat elämäänsä Turneria nuorempien ja kauniimpien rock’n’roll-tähtien ohjelmistossa eikä alkuperäisten versioiden vetovoima ole ehtynyt vuosikymmenten mittaan.

Texasilaisen T-Bone Walkerin (1910-1975) bluesille ja rockille jättämä perintö oli vielä painavampi kuin Turnerin. Walker ja muutamaa vuotta nuorempi Charlie Christian nostivat kitaran rytmisoittimen asemasta solistisiin parrasvaloihin ja loivat perustan sähköiselle kitarasankaruudelle. Ei sillä, että Walker syyllistyisi liialliseen tilutteluun. Nämä 40-luvun merkkiteokset (Call It Stormy Monday, T-Bone Shuffle, Mean Old World) ovat esimerkiksi B.B. Kingin tai Buddy Guyn sooloiluun verrattuna pidättyväisiä, mutta myös täydellisen tyylikkäitä.

Turnerin ja Walkerin valikoimien lisäksi The Essential Blue Archive -sarjassa ovat toistaiseksi ilmestyneet myös John Lee Hookerin, Little Walterin ja Lightning Hopkinsin kokoelmat. Eivät ne tarjoa uusia elämyksiä mustan musiikin juuriin perehtyneille, mutta innokkaan aloittelijan kannattaa tarttua tarjoukseen.

Lisää luettavaa