Suurenmoisia melodioita, ylellisiä orkesterisovituksia sekä ilahduttavan eläväisiä ja persoonallisia laulutulkintoja – kaikkea tätä tarjoaa Kerkko Koskisen sydämellisesti sisäistämä venäläis-suomalaisen iskelmämusiikin kavalkadi. Albumi puhaltaa hengen television Yhteinen sävel -dokumenttisarjan musiikkikollaasiin. Itsenäisen Suomen historian aikajanalla slaavilaisilla sävelmillä on väkivahva sijansa vuosikymmenestä toiseen riippumatta sodan, rauhan, poliittisen kuohunnan tai valtioveljeilyn käymistiloista.
Hienoja lauluja ja suuria tunnetykytyksiä palvovat sovitukset liitävät niin korkealla ryssänvihan tai rähmästelyn yläpuolella, ettei tiettyjä venäläistaustaisia avainkappaleita (Elämää juoksuhaudoissa, Partisaanivalssi) tarvittu mutkistamaan teemamusiikin vahvoja ei-poliittisia arvoja. Myös iskelmällisempiä itsestäänselvyyksiä (Laivat, Miljoona ruusua) on sivuutettu. Niiden sijasta hehkutetaan pettämättömän hyvällä maulla valittuja vanhempia helmiä, Georg Otsin paatoksellisia romansseja ja sangen vauhdikkaita kansanlauluja.
Kaikki osatekijät toimivat erinomaisesti. Tuoreesti eläytyvä Vuokko Hovatta luo kuulaimmat hetket kaukaisen tutuissa kappaleissa Vaikene sydän, Solnishka ja Sininen huivi. Paula Koivuniemen tummempi tulkinta on kalibroitu ihastuttavasti kohdalleen vallattomammissa viihdesovituksissa Mustat silmät ja Kaksi kitaraa, mutta myös rauhallisessa Älä kiiruhda -romanssissa. Pauli Hanhiniemi, Tuure Kilpeläinen ja Kerkko itse ovat sooloineen ja duetto-osuuksissaan poikamaisen totisia, niin kuin luontevaan paatokseen kuuluukin.
