Jyhkeä tiivistelmä itsekriittisen säveltäjän projekteista – Kerkko Koskisen Ultra Bran jälkeinen ura yhdessä boksissa

Arvio julkaistu Soundissa 1/2018.
Kirjoittanut: Asko Alanen.

Arvio

Kerkko Koskinen
Vuodet 2002-2017
Svart

Kerkko Koskisen tuotannon seulominen Ultra Bran jälkeisten projektien ja osa-alueiden kokoelmiksi on erittäin hyvä ja toimiva idea. Kuuden levyn boksissa sävellysten, sovitusten ja sessioiden kukin lohko kiteytyy itsenään ja yhdistyy samalla luovuuden muiden muotojen kanssa tanakaksi tuplatriptyykiksi. Eloisan ja aktiivisen laulu- ja soitinyhtyeen koulussa ponteviksi harjaantuneet, iskevät orkestroinnit ja selkeät laulutulkinnat kaikuvat läpi niin pienemmän ja rokkaavamman yhtyeen kollektiiveissa, teatraalisissa ja intiimeissä jatseissa, visualisoiduissa elokuvateemoissa kuin euroviisusoundeja villisti jalostavissa iskelmäsovituksissakin.

Julkaisemattomien kiekko on kiintoisa tiivistelmä kaikista teemoista. Senkään yleistaso ei ole ratkaisevasti heikompi, ja kappaleista tunnistaa harvoin Kerkon karsimaperusteita: huono sävel tai teksti, epätoimiva sovitus tai soitto tai epäuskottava laulutaito. Kuulijan mieleen useimmin juolahtaa pikkutarkaksi tiedetyn tekijän ”oma vainoilu”. Ainakin huonoista sävelistä, teksteistä tai soitosta kärsineet styget ovat jääneet tyystin pois. Omista laulusuorituksistaan Kerkko ei välttämättä intoile, mutta railakkaat naislaulajat ottavat asian suvereenisti hallintaansa Ultra Bra -tyylin haltijoista Katri Helenaan ja Paula Koivuniemeen. Koskinen voi aina kanavoida vahvuuksiaan säestykseen ja instrumentaaliseen sooloiluun.

Lisää luettavaa