Levyarvio: Energiaa väkisin punnertamatta – The Sounds on keski-ikäistynyt mutta säilyttänyt identiteettinsä

The Sounds
Things We Do For Love
Arnioki

Pitkän hiljaisuuden Things We Do For Love -albumilla päättävä The Sounds on jo kauan sitten lunastanut paikkansa ruotsalaisen laatupopin kärkikolmikossa. Abbaa ei enää ole eikä Roxettea voi olla, mutta Maja Ivarssonin räväkkään lavapersoonaan fokusoitunut The Sounds on voimissaan yli 20 vuotta perustamisensa jälkeenkin. Ensialbumilla Living In America (2002) ja sen lukuisilla hiteillä läpilyönnin tehneestä The Soundsista on kehkeytynyt meikäläisten rockfestivaalien kestosuosikki. Bändin sitkeä jalkatyö lukuisilla jenkkirundeilla on tuottanut tulosta myös Atlantin takana.

Weekendiä (2013) seuraavalla kuudennella albumillaan yhä alkuperäisessä kokoonpanossa soittava The Sounds pyöristää alkuaikojensa punkahtavan kitaravetoista indiesointia runsaalla elektronisuudella. Maja Ivarssonin tyylin ja otteiden ja myös itse biisien myötä syntyneiden Blondie- ja Transvision Vamp -mielleyhtymien sijasta Things We Do For Lovella päähuomion vievät soitannolliset ratkaisut tutun kuuloisesti 80-luvulta juontuvine soundeineen. Iskevien pop- ja rockbiisien kirjoittaminen yhtyeeltä tuntuu sujuvan yhä niin vaivattomasti, että paluulevyä on tuskin tarvinnut erityisemmin punnertaa. The Soundsin on myös onnistunut säilyttää energisyytensä, vaikka kuluneet vuodet ovatkin tasanneet pahinta hengästyttävyyttä.

Ivarsson käy läpi muutoksia eikä välitä vaikka taivas tippuisi eikä tiedä mitä tulevaisuus tuo.

Albumin aluksi Things We Do For Love sinetöi diskoisuutensa Pet Shop Boysin sukuisesti. Safe And Sound liittää mukaan Giorgio Moroderin mestarituotoksista muistuttavaa elektronista beatiä ja New Orderille ominaista kitarahelinää. The Sounds ja etenkin Maja Ivarsson lienevät tehneet monenmoista rakkaudestaan rock & rolliin, joten tempoltaan verkkainen Changes on hyvä hetki pohtia elämää ja tehdä yhteenvetoa menneestä. Ivarsson käy läpi muutoksia eikä välitä vaikka taivas tippuisi eikä tiedä mitä tulevaisuus tuo. ”My feet are tired now from running round, my head is hurting so I don’t wanna shout” myöntää osaltaan keski-ikäistymisen seurauksia.

Levyn punkeimmat kitarat ja koneet sulautuvat toisiinsa saumattomasti ja antavat ymmärtää kapinahengen tai ainakin illuusion siitä olevan yhä voimissaan.

Pariminuuttinen Stay Free on The Soundsi huuto vapaudelle. Levyn punkeimmat kitarat ja koneet sulautuvat toisiinsa saumattomasti ja antavat ymmärtää kapinahengen tai ainakin illuusion siitä olevan yhä voimissaan. Dim The Lightsin tanssibeatin mureat kitarat tekevät maukasta jälkeä, ja Fingertipsin aluksi Maja Ivarsson yllättää kolmisenkymmentä vuotta sitten uransa huipulla olleen belgialaisduo Vaya Con Diosin Dani Kleinin sävyisellä fraseerauksella. Lauluharmonioineen albumin abbamaisin kappale Home tilittää kodin löytymisen ja maailmalta paluun ihanuutta. Miami kuvaa The Soundsillekin tutuksi tulleen reissuamisen toista puolta viedessään kauas kotoa ja jopa eksyksiin kylmässä ja pimeässä motellissa.

Things We Do For Love on elinvoimainen ja uskottava paluu. Järisyttävän persoonallisuuden puuttuessa biisinsä nimestä lainatut safe ja sound ovat oikeimmat sanat kuvaamaan The Soundsin olemusta. Maja Ivarsson voisi puolestaan hyvällä omallatunnolla luovuttaa lavaesiintyjän hurjuusvaltikkansa vaikkapa Amyl And The Sniffersin Amy Taylorille.