Jos on kerran nähnyt Maja Ivarssonin lavalla kaiken kekkuloinnin keskellä vielä kiipeävän piikkikoroissa bassorummun reunan päälle, tietää jo valmiiksi, ettei yhtye voi kuulostaa levyllä yhtä sähäkältä ja hurmaavalta. Siitä huolimatta Living In America (2002) ja Dying To Say This To You (2006) ovat olleet ihan kelpo albumeita, joiden vetovoimaksi riitti pari idioottivarmaa sinkkulohkaisua.
Crossing The Rubicon on se bändin kehitykselle pakollinen “vakava levy”. The Soundsille tuntuu tulleen morkkis siitä, että sitä pidetään vain höpöpoppina. On ikävää, ettei bändillä ole itsetuntemusta myöntää, että he ovat hyviä juuri siinä. Ja vain siinä.
The Soundsin kolmas albumi kuulostaa kuin siihen olisi panostettu kaikki mahdollinen. Jo valmiiksi ankeita kappaleita on palkattu hinkkaamaan puoli tusinaa eri tuottajaa. Kuten arvata saattaa, on Crossing The Rubicon moisen vääntämisen jälkeen valmiiksi pureskeltu ja mauton tuote.
Edes hönttimäisen popin mestari Adam Schlesinger (Fountains Of Wayne) aisaparinaan nykyinen Tinted Windows -soittokaveri James Iha ei saa bändiä löysäämään otettaan. Parivaljakon tuottamat kolme kappaletta sentään pistävät esiin muuten tuskaisalta levyltä. Niistä Beatbox kuulostaa yksi yhteen CSS:ltä ja levyn parhaassa kappaleessa Midnight Sunissa on maltettu keskittyä vain sävellykseen eikä mahdollisimman virtaviivaisiin kasarisoundeihin.
