THE SOUNDS: Living In America

Arvio julkaistu Soundissa 01/2003.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Ruotsalaisilla on ollut Abbasta ja Roxettesta lähtien hallussaan kyky tehdä liki täydellistä puhdasta poppia. Samalla ammattitaidolla sikäläisiltä bändeiltä sujuu myös monenkirjava retroilu.

Arvio

THE SOUNDS
Living In America
Warner

Ruotsalaisilla on ollut Abbasta ja Roxettesta lähtien hallussaan kyky tehdä liki täydellistä puhdasta poppia. Samalla ammattitaidolla sikäläisiltä bändeiltä sujuu myös monenkirjava retroilu. Oli sitten kyse garagesta, glam rockista, pseudo-psykedeliasta tai The Soundsin diggailemasta naiivista voimapopista, parhaimmillaan ruotsalaiset yhtyeet suggeroituvat esittämään asiansa ikään kuin olisivat keksineet jotain uutta.

The Sounds -viisikko jatkaa siitä mihin Blondie Parallel Lines -albumilla jäi. Maja Ivarssonin laulu pyrkii Debbie Harryn reippauteen ja yhtyeen soundillisetkin ratkaisut ovat monin paikoin sukua varhaiselle Blondielle. Mine For Lifen diskoinen beat esimerkiksi sykkii kuin nopeutettu Heart Of Glass. Blondie-vaikutteiden lisäksi Living In American raidoilla elävät myös Wendy Jamesin Transvision Vampin pikkukiukkuisuus ja diskorytmeihin piilotettuina No Doubtin johdolla uudelleen lämmitetyt ska-sävyt.

Kaikessa kierrätyksellisyydessäänkin Living In America on lähes yhtä hilpeä ja positiivinen poplevy kuin Paolan taannoinen Stockcity Girl. Maja Ivarsson laulaa antaneensa sydämensä rock'n'rollille aivan kuin kyseessä olisi viattomin ajateltavissa oleva päätös. 

Lisää luettavaa