Levyarvio: Kertomuksia dadaistiselta tutkimusmatkalta – Guggenheim-projektzin viehätys perustuu kotikutoisuuteen

Guggenheim-projektz
Dersu Uzala
Helmi Levyt

Tamperelainen dadaisti-duo Guggenheim-projektz on työstänyt kammiossaan uuden c-kasetillisen kokeellista poprockfolkia. Johtotähtenä 16 kappaletta sisältävällä kokonaisuudella toimii kirja Dersu Uzala, joka kertoo tarinaa venäläisen Vladimir Arsenjevin tutkimusmatkoista Ussurin alueella.

Bändin viehätys perustuu pitkälti kotikutoiselta kuulostavaan saundimaailmaan. Lelupianot plinkuttavat ja urkuharmooni puhkuu. Äänimaisemaa on rikastettu tällä kertaa myös jousisoittimin. Pehmeästi svengaava Matemaatikon poika valikoituu leikiten albumin parhaaksi yksilöksi. Mainioita ovat myös Noitalinna Huraan tyyliä jäljittelevä Vaivaisukko sekä melankoliset tunnelmapalat Avaovesi ja Minä istutin puun.

Loppumateriaali sisältää lähinnä lyhyitä hetkessä syntyneen oloisia tekeleitä ja laulelmia slaavilaiseen tapaan. Sinänsä ihan viehättävät, lapsekkaat laulutulkinnat edesauttavat jo ennestään ylikorostunutta ujousvaikutelmaa. Tarkoituksellista kenties, mutta huteran oloinen pakkaus ei herätä lopulta kovinkaan suuria tunteita. Levy tarjoaa silti tukun hyviä oivalluksia ja bändin seikkailu musiikin raja-alueilla on toki jo sinänsä kunnioitettavaa.