Levyarvio: Suloisella äänellä koristeltu omakuva – Iisan Päivii, öitä on raadollinen läpileikkaus tunteesta toiseen

Iisa
Päivii, öitä
Capitol

Kun Iisasta puhutaan ja kirjoitetaan, hänen uransa alku Regina-bändissä tuntuu olevan edelleen vakioviittaus. Tämäkään arvio ei tee poikkeusta mutta siirtyy pian siihen oleelliseen: soolourallaan Iisa on todella näyttänyt taitonsa, ja kolmannella levyllään Päivii, öitä hän kuuluu kypsyneen entisestään. Se selviää heti, sillä albumi alkaa sen parhaimmistolla.

Ensimmäinen, Kaunein syy, on levyn kaunein. Kakkoskappale Jos se sattuu ei ole huono kakkonen, ja kolmas, Iltaisin, jää sekin soittimeen. Näissä lauluissa Iisan suloinen ääni saa ansaitusti enemmän tilaa eikä jää syntikka- tai muiden elektronisten äänten taakse, kuten usein hänen (tai juurikin Reginan) tuotannossa.

Tämä suloinen ääni kertoo ihmissuhteiden nousuista ja laskuista. Kun on tykännyt kovaa ja korkealla, pudotus ja pettymys tuntuvat iholla ja ihon alla. Mutta kertoja ei kuitenkaan pelkästään ryve rakkaushuolissaan vaan osaa myös arvostaa henkilöhistoriaansa.

Iisan yhdeksänraitainen kiekko ei ole läpikotaisin kultaa. Levy laimenee loppua kohden, ja esimerkiksi viimeinen Kun olit nuori on melodialtaan ja rallatukseltaan valitettavan yhdentekevä ja yksitoikkoinen. Täytyy nopeasti siirtyä takaisin albumin alkuun.

Iisa, uusi levy purkissa, miltä nyt tuntuu?

– Isolta helpotukselta, olen ihan fiilareissa. Välillä levyn tekeminen oli pään seinään lyömistä, mutta keväällä se niin sanotusti teki itsensä loppuun.
– Levy on raadollinen läpileikkaus tunteideni kirjosta. Nimi Päivii, öitä viittaa ajanjaksoon, joka on nyt kansissa. Levy eli ja syntyi siinä rinnalla, kun kävin omassa elämässä läpi tiettyjä isoja juttuja. Siksi se on ollut minulle yhtäältä tuki ja turva mutta toisaalta haastava kokonaisuus.

Edellisestä levystäsi on kolme vuotta, miten vuodet ovat muuttaneet musiikkiasi?

– Reginassa olimme bändi, enkä ikinä halunnut olla mikään keulakuva, mutta sooloartistina olen systemaattisesti lähtenyt rakentamaan omakuvaa. Tällä levyllä kaikki tekijät ovat eri kuin aiemmin. Oli vapaa olo, sillä sain rauhassa kokeilla juttuja uusien tekijöiden kanssa. Mukana oli sellaista talenttia, että se tuntui etuoikeutetulta.

Tämä oli niin totaalinen prosessi, että seuraava on jotakin aivan muuta, varmaankin jonkinlainen konseptilevy.

Olet sanonut, että maailma ei näyttäydy sinulle aivan samoin kuin ennen tätä levyä. Miten se näyttäytyy nyt?
– Vähemmän mustavalkoisena. Siitä on lähtenyt jonkinlaista ehdottomuutta, ja siihen on avautunut uusia näkökulmia sen sijaan, että katsoisin asioita vain omasta poterostani. Kuulostaa vähän naistenlehtien tekstiltä, mutta minusta on tullut itselleni armollisempi.

Kerrot myös matkustaneesi kohti entistä avoimempaa ilmaisua. Entä tämän jälkeen, minkälaisia musiikillisia kokeiluita ja variaatioita voisit tehdä seuraavaksi?
– Minulle kaikki levyt ovat ikään kuin viimeisiä, eli vedän pöydän tyhjäksi ja siirryn johonkin uuteen. Tämä oli (henkisesti) niin totaalinen prosessi, että seuraava on jotakin aivan muuta, varmaankin jonkinlainen konseptilevy, joka ei sisällä niin paljon henkilökohtaisia tunteitani. Mutta yritän malttaa vähän aikaa. Nyt on sairaan kivaa päästä keikkailemaan bändin kanssa, nähdä ihmisiä, olla aivottomassa tilassa ja heittää hurttia huumoria. On hyvä fiilis, ettei tarvitse yksin itkeskellä, että onpas elämä kamalaa.

Teksti: Karoliina Kantola