Levyarvio: Tähän pystyisi jo tekoälykin – Röyksopp ei ole pystynyt pitämään yllä edelläkävijän mainettaan

Röyksopp
Profound Mysteries
Dog Triumph

Röyksoppin debyyttialbumi Melody A.M. (2001) osui hyvin 2000-luvun alun chill out -boomin ajan hermoon. Sen rauhalliset biitit ja unenomaiset melodiat muodostivat levyn nimen mukaisesti hyvin yöaikaan sopivaa musiikkia. Useammassakin maassa platinaa myyneen läpilyöntinsä jälkeen bändin ei kuitenkaan ole enää onnistunut pitää yllä vastaavaa relevanssia.

Inevitable Endin (2014) jälkeen Röyksoppin oli tarkoitus kokonaan kuopata studioalbumikonsepti ja jatkaa uraansa vapaamuotoisemmin. Nyt bändi on kuitenkin muuttanut mieltään. Tuloksena syntynyt Profound Mysteries sortuu vastaavaan vanhojen ideoiden kierrätykseen, mikä bändin uraa on aiemminkin vaivannut. Vaikka Röyksoppin perussoundi on edelleen ihan miellyttävä, on meno Profound Mysteriesilla sen verran mielikuvituksetonta, että samaan pystyisi varmaan jo tekoälykin bändin aiempien albumien perusteella.

Suurimpaan osaan biiseistä tuovat lisäväriä vierailevat artistit, joihin lukeutuvat niin ikään vuosituhannen vaihteen chill out -aallonharjalla menestystä saavuttanut Alison Goldfrapp, edelliseltä levyltäkin tuttu Susanne Sundfør sekä Astrid S. Kaikkien äänet ja laulumelodiat kuitenkin sovitetaan perinteiseen Röyksopp-muottiin.