Norjalaista Röyksoppia ei voi moittia ainakaan turhasta opportunismista. Tai sitten kaksikko ei vain ole onnistunut loihtimaan kolmannen levynsä tanssimusiikkiin mitään erityisen tuoretta.
Juniorin pääosin klubiorientoitunut ja strobovalojen rytmissä hengittävä musiikki tuottanee pettymyksen niille, jotka muistelevat Melody A.M. -levyä (2001) ja aikaa, jolloin Röyksoppin musiikki ei elänyt yksinomaan pakottavasta tarpeesta saada vartalot kiemurtelemaan tanssilattialla. Muille levy tarjoaa muutaman oivan elektronisen hitin ja niiden vastapainoksi kauheuksia, jotka ovat samalla tapaa kulahtaneita kuin reisien kohdalta vitivalkoisiksi kivipestyt farkut.
Aivan vihoviimeinen menopala on The Girl And The Robot, johon takavuosien ruotsalaistähti Robyn yrittää puhkua nostetta. Lopputulemana on Kylie-henkisen ilotulituksen sijasta sietämätön trance-pannari. Toista äärilaitaa edustaa True To Life, jonka hitusen vinksahtanut ja mukavasti säksättävä biitti tuo mieleen berliiniläisen teknovelhottaren Ellen Allienin aikaansaannokset.
Myös oivallinen Vision One on levyn ajanmukaisinta antia. Sen rapeiksi grillatuista syntikoista ja veikeistä videopelipiippauksista saattaisi olla joku dubstep-tuottaja kateellinen.
