LIGHTHOUSE PROJECT: We Are The Wildflowers

LIGHTHOUSE PROJECT
We Are The Wildflowers
Suomen Musiikki Oy

Vaikutteiden esiintuonti ei ole oikein käytettynä varastamista, vaan tyylikeino, joka kertoo artistin musiikillisesta sivistyksestä. Ongelmiin joudutaan silloin, kun vaikutteet alkavat hallita musiikkia. Silloin omaperäisyys katoaa ja mennään pastissin puolelle.

Samaan vipuun lankeaa Lighthouse Project neljännellä albumillaan. Yhtye haroo levyllään vähän joka suuntaan, eikä eri yhtyeiden vaikutteita voi olla kuulematta. Dead Sailorsin raskas laahaavuus tuo mieleen Black Sabbathin. Pitkälti instrumentaalina etenevä For Real taas voisi mennä sävellyksenä CMX:n kappaleesta. Levyn nimiraita on riffinsä puolesta jatko-osa Metallican Orionille.

Kumarrus legendojen suuntaan on tuottanut myös jännittäviä lopputuloksia. Levyn mielenkiintoisin kappale on avausraita Process. Sen murjova, hypnoottisten heimorumpujen tahdittama ryske muistuttaa Sielun Veljien tuotantoa – tosin englanniksi ja ilman Ismo Alangon hysteerisyyttä.

Tonin englannin ääntäminen on välistä melko karmean kuuloista. Levyn äänimaailma on sen sijaan miellyttävä. Se on samaan aikaan maalailevaa ja sopivan rujoa. Sävellykset olisivat kuitenkin kaivanneet persoonallisempaa otetta. Nyt yhtye tyytyy tonkimaan metallin kliseelaatikolla.