Manna on omien sanojensa mukaan tavoitellut toiselle soololevylleen tietynlaista ”ei-tuotantoa”. Sillä hän tarkoittaa pyrkimystä ikuistaa albumikokonaisuuteen jälkiä niistä olosuhteista, joissa kappaleet ovat jalostuneet ja saaneet lopullisen muotonsa: livetilanteiden arvaamattomuudesta ja treenisessioiden kokeilunhalusta.
Tässä Manna onnistuu oivallisesti. Levy kuulostaa kauttaaltaan miellyttävän kulmikkaalta, juuri sopivassa määrin luonnosmaiselta. Liekö sitten PJ Harvey viihtynyt Mannan levylautasella viime aikoina, mutta jo toisena kuultavan Holy Dirty Gamen kohdalla mielleyhtymä on vääjäämätön.
Levyn kitaroista vastaavan, Joensuu 1685 -yhtyeestä paremmin tunnetun Mikko Joensuun panosta ei voi sivuuttaa. Joensuun rapeassa kitarasoundissa on toisaalta vetelehtivää ja kiireetöntä slacker-henkeä, mutta tarvittaessa siitä löytyy yhtä lailla monumentaalisuutta ja terävyyttä. Sama luonnehdinta pätee koko levyyn. Paikoin se kasvaa kuin huomaamatta ulos simppeleiltä vaikuttavista puitteistaan.
Songs Of Hope And Desire -kiekko tarjoilee suorasukaista nimeään uskollisesti mukailevan kokonaisuuden. Levyn robusti ja hikeä erittävä rock ei kenties mullista mantereita, mutta viestii kaikessa konstailemattomuudessaan, että albumi on kummunnut tekijänsä sielusta.
Soundi tavoitti toisen soololevynsä julkaisseen Mannan ja kysyi tältä muutaman kysymyksen.
Minkälaisin määrein luonnehtisit uutta levyä?
– Intensiivinen, elämää syleilevä, herkkä, rehellinen. Halusin, että levylle välittyy omia tunteitani. Levy on minulle valtavan henkilökohtainen ja tärkeä.
Minkälainen oli levyntekoprosessi?
– Se oli haastava, vaikka biisit syntyivätkin helposti. Tein sitä pitkään yksin ennen kuin edes esittelin biisit soittajille. Näin paljon vaivaa sen eteen, että levylle välittyisivät aidot tunteet ja että siitä ei tuotettaisi pois sitä liven fiilistä ja herkkyyttä, kuten studiossa usein tapahtuu.
Kun ryhdyt tekemään kappaletta, onko sinulla selkeä visio siitä, miltä se tulee levyllä kuulostamaan?
– Kappaleet elävät aina. Ei se toimi niin, että valmis biisi vain viedään bändille. Toisaalta jotkut ratkaisut, jotka toimivat livetilanteessa, eivät välttämättä ole riittävän kestäviä, että ne voisi toteuttaa levyllä.
Mikko Joensuu soittaa uuden levyn kitarat. Minkälaisen lisän hänen panoksensa tuo levyyn?
– Mikko on iso lisä. Pidän todella paljon siitä, miltä hänen kitaransa kuulostavat. Olemme keikkailleet kahdestaan muutaman vuoden ajan, ja lauloin myös Joensuu 1685:n levyllä. Tämänkin yhteistyön aloittaminen tuntui luontevalta, sillä meillä molemmilla oli ajatus tällaisesta ”ei-tuotannosta”.
Minkälaista musiikkia olet kuunnellut tätä levyä tehdessäsi?
– Olen kuunnellut paljon aika yksinkertaista musiikkia. Bluesia, punkkia, folkia. Ja soulia. Paljon soul- ja bluesnaislaulajia. Ja vanhaa New Yorkin punkkia myös.
Teksti: Timo Harjuniemi
