MANNA: Shackles

MANNA
Shackles
Sony

Mannan musiikillinen tyyli on ollut turbulenssissa kolmella ensimmäisellä levyllä. Ensilevy Sister (2007) oli kilttiä ja kohteliasta indiepoppia. Songs Of Hope And Desirella (2009) artisti lyöttäytyi yksiin Joensuu 1685 -yhtyeestä tutun Mikko Joensuun kanssa ja löysi itsestään newyorkittaren. Äänekäs ja rupinen, bluespohjainen rock muistutti Patti Smithista ja  PJ Harveysta. Artistin ja ilmaisutavan liitto tuntui juuri oikealta emulsiolta aistikkuutta, vaarallisuutta ja feminiinistä räävittömyyttä. 

Yhdysvaltalaisen Alain Johannesin tuottamalla Shacklesilla siirrytään taas uusiin maisemiin. Mukana on edellisen levyn tummuus ja kohtalokkuus sekä melua rakastava kitaristi Joensuu, mutta artistin toinen puoli tähyää pop-listoille. Mannan huikea, ilmaisuvoimainen ääni ja eläväinen tulkinta ovat usein olennaisempia kuin konservatiiviset sävellykset. Juureva instrumentaatio ja modernisti koneistettu tuotanto ei sekään istu kivuttomasti sävellyksiin.

Kappaleista Soul To Keep on huolestuttavan lähellä amerikkalaista keskitien jytää. Legendaarisen Mark Lane­ganin karismaattinen raspikurkku terästää Wishing Well -dueton tunnelmaa annoksella bourbonia.