NEIL FINN: One Nil

NEIL FINN
One Nil
Parlophone

Crowded Housen perustaja ja nokkamies on kypsytellyt hitaasti seuraajaa vuonna 1998 julkaisemalleen ensialbumille Try Whistling This. Ja jos Neil Finnin debyytin viheltely oli hankalaa, niin ainakin kertakuuleman jälkeen myös One Nilin tulkitsemisesta on pakko pidättäytyä. One Nil sisältää yhä tiettyjä beatleaanisia piirteitä, joista Neil Finn tuskin koskaan pääsee kokonaan eroon, mutta ennen kaikkea käsillä on kunnianhimoinen ja vahvalla ammattitaidolla tehty omaleimaisen tyylikäs poplevy.
Monessa yhteydessä Mitchell Froomin aisaparina työskennellyt Tchad Blake on auttanut Neil Finniä löytämään albumille kokeellisen ja usein kohtuullisen efektipitoisen soundin, joka joutuu kuitenkin pelaamaan Finnin laulujen pohjimmiltaan popisten raamien sisällä. Rest Of The Day Offilla koneelliset rytmit ja herkkyys yhdistyvät mallikkaasti ja Hole In The Ice on kuin Neil Finnin ikioma I Am The Walrus. Levyn vaikuttavimpia raitoja on Secret God, jonka tasaisen rauhallisen pinnan alta hetkeksi kohoavat jyräävät kitarat synnyttävät osaltaan vaikutelmaa moni-ilmeisestä pop-progesta. Biisin "trippailevuus" korostuu loppuosan vapaahkosti jazzahtavalla piano-osuudella, jonka soittaa Princen taustalta ja niinikään One Nililla kuultavan Wendy Melvoinin kanssa tekemistään levyistä muistettava Lisa Coleman.
Neil Finn on mestarillinen popbiisien tekijä, joka ei tyydy laulujensa työstössä ja esillepanossa kaikkein ilmeisimpiin ratkaisuihin. Mutta jos tuotannon innovatiivisuus jatkossa olennaisesti lisääntyy One Nilillä kuultavasta, niin Finnin biisit eivät enää välttämättä selviä vahingoittumattomina.