Puunhalaaja iskee puun takaa ja osuu suoraan hermoon. Mahtavalla taiteilijanimellä itsensä ristinyt tulokas kirjoittaa lauluja, tulkitsee, taltioi ja tuottaa. Kaikesta kuulee, että tulokas ei ole tulokas. Tällaista näkemystä, oivallusta ja lauluissa hengittävää tummaa pohjavirettä ei kukaan kasaa hetkessä.
Puunhalaajan musiikki sinkoaa liikkeelle monenlaisia mehukkaita mielleyhtymiä. Osa niistä viettää Syd Barrettin ja Pekka Strengin lapsekkaan psykedelian suuntaan. Tee-se-itse-velhon otteessa on myös paljon piirteitä, jotka muistuttavat Pavementin ja Guided By Voicesin tuotannollista osaamista ja spontaania resuisuutta yhteen naittavaa estetiikaa.
Tällaista näkemystä, oivallusta ja lauluissa hengittävää tummaa pohjavirettä ei kukaan kasaa hetkessä.
Juuri sopivan mittaiseksi kokonaisuudeksi kasattu laulujen sarja tasapainoilee hienosti näennäisesti vastakkaisten voimien välillä. Puunhalaajan musiikki on täysin hallittua ja samalla rikkinäistä ja haavoille puukotettua. Folkpopista napakkaan kitarasurinaan koukkaavat laulut ovat erittäin hauskoja, vaikka kaikkialla tuntuu kipu. Puunhalaaja tekee lohdullista musiikkia elämästä, jossa kaikki ei selvästikään ole aina ihan okei.
Pikaisessa tentissä Puunhalaaja-aliaksen taakse nimettömänä kätkeytyvä artisti kertoo yhtyeestään.
Puunhalaajaa tuntuu ympäröivän mysteerinen ilmapiiri, kun bändistä itsestään ei ole infoa juuri tihkunut. Kuinka paljon voit kertoa yhtyeen synnystä ja mistä moinen arvoituksellisuus?
– Kyse on ehkä enemmänkin häveliäisyydestä. Ajattelin aina, ettei tällainen rävellys voi ketään kiinnostaa, kun ei oikein osaa soittaa saati laulaa. Niinpä puuhastelu on aina ollut hyvin yksityistä. Tällainen kaapista ulos tuleminen hermostuttaa ja jotenkin nolottaa. Sekin nolottaa, että nolottaa.
– Pari vuotta sitten biisinteko alkoi taas vaihteeksi kiinnostaa enemmän. Innoittajana oli ainakin Kuudes aisti -festarit ja pari elämänmuutosta. Ja kun viime talvena/keväänä työkuviot tuotti paljon vapaapäiviä, syntyi tällaisia biisejä. Ajattelen että Puunhalaaja on bändi, jonka kokoonpano voi vaihdella, yksi tai useampi jäsen.
Albumin ehkä tunnistettavin piirre on sen luomat mielikuvat ysäri-indieen. Vertailukohdista etenkin Pavement on nostettu monesti esille. Kuinka lujasti tuo skene on tehnyt vaikutuksen ja mitä muita vaikuttajasektoreita näkisit olennaiseksi mainita?
– Puunhalaaja on lähtenyt Maunulasta jo aikoja sitten, mutta Maunula ei lähde Puunhalaajasta. Varmaan sama musan kanssa. 90-luvulla “aikuistuessa” tuli Maunulan kavereiden kanssa kuunneltua kyseistä skeneä niin paljon, että kai se sitten vieläkin jostain puskee esiin. Velvet Undergroundin avaama suoni on tärkeä. Viime aikoina on inspiroinut muun muassa Verneri Pohjola Quartetin keikat ja Kridlokk, jazz yleensäkin yhä enenevässä määrin. Just nyt kolisee Joanna Newsomin Divers.
Puunhalaaja on lähtenyt Maunulasta jo aikoja sitten, mutta Maunula ei lähde Puunhalaajasta.
Puunhalaajaa käytetään monesti haukkumasanana kaupunkilaistuneista hipeistä. Koetteko että sanalla voi olla positiivinenkin merkitys?
– Koirat haukkuu, mutta ehkä se on niiden luonto.