TALIB KWELI & HI-TEK: Reflection Eternal… Train Of Thought

Arvio julkaistu Soundissa 12/2000.
Kirjoittanut: Asko Kauppinen.
"If you could talk you could sing/if you could walk you could dance". Reflection Eternal, iankaikkinen heijastus. Jos olet tutustunut John Coltranen leskeksi jättämän Alice Coltranen teokseen Monument Eternal, olet luultavasti askelen lähempänä Reflection Eternalia.

Arvio

TALIB KWELI & HI-TEK
Reflection Eternal... Train Of Thought
Rawkus

"If you could talk you could sing/if you could walk you could dance". Reflection Eternal, iankaikkinen heijastus. Jos olet tutustunut John Coltranen leskeksi jättämän Alice Coltranen teokseen Monument Eternal, olet luultavasti askelen lähempänä Reflection Eternalia. Train of Thought täydentää mahtipontisen fraasin suuremmaksi kokonaisuudeksi. Talib Kweli -niminen mies on jo Black Star -projektin merkeissä kertonut tuntevansa olonsa jotenkin raajarikkoiseksi ja juurettomaksi. Varjo hänen yllään on vuosisatoja pitkä ajanjakso Amerikan historiassa.
Kokeellista teatteria New Yorkin Cheshire Academyssa opiskelleen 25-vuotiaan Talibin ja DJ Hi-Tek -nimellä paremmin tunnetun 24-vuotiaan Tony Cottrellin ystävyys on peruja kuuden vuoden takaa. Vuonna 98 Tek varusti Kwelin ja aseveli Mos Defin yhteisalbumin kourallisella biittejään. Marcus Garveyn Black Star Linerin mukaan nimetty levy aiheuttikin melkoisen kohun sisällönnälkäisen hip hop -yleisön keskuudessa. Jotakin Black Starin vaikutuksesta kertonee, että levy antoi Rawkusille myöhemmin epäsuotuisaksi muodostuneen vaihtoehtoleiman.
Reflection Eternal… Train of Thought on kolmesta julkaisusta – Black Star, Mos Defin upea Black On Both Sides ja Reflection Eternal – kaikista komein. Black Star oli selvästi vasta jäävuoren huippu. Black On Both Sides -albumin kokonaislinja ja teema taas kärsivät Mos Defin halusta luoda eklektinen opus magnum, missä hän kiitettävästi onnistuikin. Train of Thought -nimi kuvaa loistavasti Kwelin ja Hi-Tekin levylle luomaa biittien ja riimien saumatonta virtausta. Albumi ylistää elämää, pohtii kuolemaa ja etsii juuriaan. Se on toimiva kokonaisuus alusta loppuun.
Kuuluisasta valveutuneisuudestaan huolimatta Kwelin käsitykset edustamisesta ja aktivismista eivät ole yhtä dramaattisia kuin vaikkapa dead prezin. Mies onkin nykytekijöitä arvioitaessa selkeästi lähempänä Carl Hancock Ruxia. Reflection Eternalillakin kuuluu Kwelin tyytyväisyys osaansa runoilijana ja äänitorvena: "They ask me what I´m writing for/I`m writing to show what we fighting for." Reflection Eternal… Train of Thought on yksi viiden viime vuoden parhaista ja tärkeimmistä levyistä. Reflection Eternal on kaiken lisäksi hämmästyttävän yhtenäinen dokumentti modernin afroamerikkalaisen miehen taistelusta menneisyytensä kanssa ollakseen juuri hip hop -albumi. Toki braggaa mahtuu mukaan Xzibitin, Kool G:n ja muiden mukana, mutta se on kulttuurille ominainen piirre, ja kukapa siitä ei pitäisi.
Kwelin ja Tekin levy ei ole vakava poliittinen järkäle sen enempää kuin afrosentrisyyden ylistyslaulukaan – se ei kärsi saarnaamisesta tai kliseistä. Ehkäpä se ei ole kumpaakaan. Ymmärtääkseen, mihin tämä urhea MC ja hänen tuottajaparinsa ovat matkalla, täytyy kunkin matkustaa itse. Ei Heronia, Mayfieldia ja Burning Speariakaan lehtikirjoituksista muisteta. 

Lisää luettavaa