Viina ja huumeet veivät tuottaja Martin Hannettin (1948-1991) turmioon. Pahasti pulskistunut Hannett kuoli 42-vuotiaana piittaamattoman elämäntapansa aiheuttamaan sydänkohtaukseen. Sitä ennen hän työskenteli oikeastaan kaikkien muiden merkittävien manchesterilaisbändien kanssa paitsi The Smithsin.
Itse bassoa soittaneen Martin Hannettin erityinen pakkomielle oli rumpujen äänitys, johon hän etsi alati uusia tapoja. Parhaiten Hannettt tunnetaan kaiketi Joy Divisionin molempien albumien tuottajana. Ne kuvastavatkin hyvin eksentrisen, dub-levyjä rakastaneen näkijän käsitystä ihanteellisesta rocksoundista – säästeliäästä, etäisestä ja usein oudosti kaiutetusta. Kuten aikalaiset ovat todistaneet, Joy Division ei todellakaan kuulostanut samalta livenä kuin klassisella Closer-albumillaan.
Tuottajan uransa vaikea ja ehdoton Hannett aloitti Buzzcocksin Spiral Scratch -ep:llä. Sen jälkeen hän keräsi mainetta ensin Rabid Recordsin ja sitten Factory Recordsin hovituottajana, kunnes riitaantui Factory-pomo Tony Wilsonin kanssa. Pari vuotta ennen kuolemaansa Hannett ehti ruuvata kohdalleen Happy Mondaysin Bummed-kiekon soundit. Hittisuoneen hän osui muun muassa Psychedelic Fursin herttaisen häiriintyneellä Pretty In Pink -kasariklassikolla.
Factory Records julkaisi ensimmäisen Hannettin tuotantoihin keskittyneen kokoelman (Martin – The Work Of Martin Hannett, 1991) pian hänen kuolemansa jälkeen. Sen materiaalista tällä erinomaisesti toimitetulla levyllä jää kaipaamaan funk-tartunnan saaneeksi Joy Divisioniksi kuvaillun A Certain Ration hypnoottista Do The Du -hittiä. Ehkä The Stone Rosesin kolho So Young -singlekin olisi saanut olla mukana.