Liiasta musablogien seuraamisesta tulee biisiähky. Tuntuu, ettei millään muulla ole enää väliä kuin näppärästi nimetyillä, kolmeminuuttisilla sinkkurykäisyillä, joihin on tehty sympaattinen hassutteluvideo. Onneksi philadelphialainen The War On Drugs ui vastavirtaan olemalla albumibändi henkeen ja vereen. Slave Ambient hiipii feidillä sisään ja lähtee siitä rullaamaan minuutti minuutilta albumin loppuun asti koko matkan kokonaiskuvaansa täydentäen.
Slave Ambient -albumista paistaa läpi itsevarmuus. Bändi tietää tarkalleen vahvuutensa, eikä sillä ole kiirettä koukuttaa kuulijaa hittikertosäkeillä. Ensiksi hurmaa soundi, täyteläinen ja mahtipontinen rockbändin soundi, joka on upotettu pehmeään psykedeeliseen usvaan. The War On Drugs istuu melko täydellisesti Bruce Springsteenin ja Spiritualizedin puoliväliin.
Kaiken huumaavan hypnoottisen soundikuorrutuksen ja krautiksi yltyvän junnauksen pohjalla on nippu vahvoja parin soinnun rockbiisejä. Albumin hämyisessä mutta päättäväisessä tunnelmassa on selkeitä yhtäläisyyksiä yhtyeen ex-kitaristin Kurt Vilen loistavaan Smoke Rings For My Halo -albumiin, josta Slave Ambient on eräällä tapaa suureellisempi ja miehekkäämpi versio.
Slave Ambientin lisäksi kannattaa ottaa haltuun myös viimevuotinen, osittain samoja biisejä sisältävä Future Weather -ep sekä Wagonwheel Blues -debyytti (2008). Ne asettuvat loogisesti osaksi samaa matkaa.
