WOJCIECH: Ystävät, toverit

WOJCIECH
Ystävät, toverit
Plastic Passion

Suomenkielinen popmusiikki on kiinnostavampaa kuin kertaakaan viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Liekki on tehnyt kaksi upeaa albumia, Kuusumun Profeetta yllättää jokaisella julkaisullaan, Ultramariini yhdisti debyytillään onnistuneesti Liekki-tyylisen soinnin modernimpaan suomipop-soundiin ja Bilmo kuulostaa enemmän kuin lupaavalta sekoitukselta Velvet Undergroundia ja Kauko Röyhkää. Bilmon ohella toinen uusi orkesteri, josta useampikin taho on ehtinyt kohkaamaan, on turkulainen Wojciech.

Suomipop on siis hiljalleen pääsemässä (ainakin osittain) irti CMX:n ja Alangon veljesten viitoittamalta polulta. Vaikutteita haetaan nyt kauempaa menneisyydestä tai rohkeammin maan rajojen ulkopuolelta. Wojciechin tapauksessa yhtyeen hengenheimolaiset löytyvät rapakon takaa, etunenässä Mercury Rev, The Flaming Lips ja Grandaddy.

Pienellä turkulaisella Plastic Passion -merkillä julkaistu Ystävät, toverit -levy on varsin tuoreen kuuloinen, mutta ei ihan ennakkokehujen perusteella odotettu täysosuma. Levy on utuinen ja sitä on vaikea hahmottaa. Se on sympaattinen ja sitä kuuntelee mielellään, mutta yksikään kappale ei saa ihoa kananlihalle tai tarraudu takaraivoon. Wojciechin esikuvat punkevat myös välillä liian selkeästi läpi. Levy on kuin härmäläinen lo-fi versio Deserter's Songsista.

Paljon hyvääkin levyltä löytyy. Sen soundimaailma on tyylikäs ja harkittu. Erityisesti kosketinsoundi hivelee korvaa. Kappaleista lähimmäksi täydellisyyttä pääsevät grandaddymäinen Lähtöselvityksiä, hauras Lunta ja öitä sekä albumin päättävä kaunis instrumentaali Wostok. Hienosti rullaava Yliäänitie on puolestaan levyn ilmeisin hittiraita, joka toivottavasti pääsee soittoon muuallakin kuin Radio Helsingissä.

Puutteistaan huolimatta Ystävät, toverit on enemmän kuin lupaava debyytti. Se kannattaa hankkia oitis hyllyyn, jos sydämesi sykkii Amerikan hörhöindielle tai Karkkiautomaatin Suudelmilla-albumille.