Eipä voi valittaa, kun saa tällaista vastinetta hyväntekeväisyyteen annetuille rahoille.
Chris Martin kokosi lauantaina saman katon alle yhtyeensä Coldplayn, Emeli Sandén, Tinie Tempahin sekä brittiläiset koomikot Rob Brydonin ja Steve Cooganin. Kids Company -järjestön hyväksi järjestetty konsertti tarjosi jokaiselle 16000 katsojalle jotakin Lontoon O2 -areenalla.
Savoy-teatterin lava ei anna esiintyjälleen armoa – varsinkaan jos kyseessä on rock-yhtye. Salin sisäsiisti yleisö istuu hievahtamatta ja hiljaa. Nimittäin kaiken aikaa ja kuuntelee herkeämättä. Välissä taputetaan, jos aplodeeraamisen aihetta on. Siinä alkaa herkemmän orkesterin puntti tutista.
Opeth vakuutti Euroopan-kiertueen suurimmalla keikalla.
Vilkaisu Opethin syksyiseen kiertueaikatauluun kertoo kaiken; bändi on ollut kiireinen, pirun kiireinen! Viime kesänä remmiin liittynyt kosketinsoittaja Joakim Svalberg ei lähtenytkään turhaan kiistämään faktoja.
Onko järkevää lähteä tekemään keikka-arvostelua powermetal -yhtyeestä, jos pitää powermetallia lähtökohtaisesti naurettavana musiikkina? Kysymys pyörii mielessäni seistessäni loppuunmyydyn Tavastian parvella viisi minuuttia ennen Stratovariuksen keikan alkua.
Kuluva vuosi on ollut retro-rockin ystäville yhtä juhlaa. Keväällä villitsi Graveyard, ja kesällä Wolfmotherin ensivisiitti oli päättyä kaaokseen. Kirsikkana kakun päälle Tampereen kalseaa maanantaista marrasiltaa saapui piristämään yhdysvaltalainen Rival Sons.
Voihan vitalis. Luulin saavani aloittaa keikka-arvion toteamalla: "Vihdoin se tapahtui!" Että vihdoin olisin nähnyt rockbändin, joka todistaisi vääräksi iänikuisen väitteen, että rockbändissä soittaminen on nuorten miesten hommaa. Että Elbow on ensimmäinen bändi, jonka luomishuippu on käsillä vasta nyt, kun jäsenet ovat yli nelikymppisiä. Mutta laulusolisti Guy Garvey on syntynyt vasta vuonna 1974.
”Jos tämä ei ole taidetta, niin mikä sitten on?”, kysyy Kari Peitsamo yleisöltä esitettyään puolitoistaminuuttisen ylistyksen pallolle.
