Hän on täällä taas. Ten Second Songs -viraalitehtailija on upottanut kyntensä tällä kertaa System of a Downin Chop Suey -bravuuriin, ja perinteiseen tapaan toteutetulla videolla luodataan, miltä 2000-luvun alun möykkähitti kuulostaisi pop-, lounge-, r&b- tai vaikka EDM-versiona. Kuuntele alta.
Kun rytmi on veressä, niin se on veressä – mitä muutakaan sitä voi sanoa, kun seuraa Facebook-videolta parrakkaan herrasmiehen rumpukonemaista takomista keskellä katua pelkkiä katiloita, ämpäreitä ja muuta ryönää hyväksikäyttäen?
1990-luvun alku oli rockissa kuumaa aikaa, kun kasarivuosien kimalle vaihtui uuden vuosikymmenen nihilistisyyteen. Joka vuosi ilmaantui maailmaan uusia tulevia klassikkoja, ja vuosi 1994 jatkoi vahvalla linjalla: yleisön kuultavaksi tulivat sellaiset tuikitärkeät levyt kuin Nine Inch Nailsin The Downward Spiral, Soundgardenin Superunknown, Beastie Boysin Ill Communication, Mayhemin De Mysteriis Dom Sathanas, Portisheadin Dummy, Jeff Buckleyn Grace, Massive Attackin Protection – sekä tietenkin Muppettien Kermit Unpigged.
Metallica sai epäilemättä monet kovimman linjan faninsa varuilleen, kun tieto yhtyeen yhteisesityksestä poptähti Lady Gagan kanssa 59. kertaa järjestetyn Grammy-gaalan tiimoilta tuli julki. Vaikka lopulta itse gaalavedossa nähtiinkin – tosin täysin vääristä syistä – harvinaisen vimmainen James Hetfield, ja vaikka Gagakin osoitti omalla performanssillaan omaavansa rahkeita raskaammankin ilmaisun saralle, eivät puristisimmat metallifanit ole olleet sankareidensa viimeaikaisiin edesottamuksiin täysin tyytyväisiä. Lisätietoja voi käydä lukaisemassa vaikkapa…
Kaikkihan me tiedämme, että kun Paljon onnea vaan, Kulkuset tai vaikkapa Tuiki tuiki tähtönen pärähtävät soimaan, tunnelma nousee yleensä yhtä mittaa kuulijan suupielien mukana – oltiinpa sitten koulun joulujuhlissa, isomummin syntymäpäivillä tai lasten järjestämillä teekutsuilla. Nämä iloiset rallit eivät ole turhaan nousseet klassikkoasemiinsa, vaan niissä on jotakin selittämätöntä imua, joka vie meistä jokaisen mielissämme loskaisesta todellisuudesta ainaisessa karkkisateessa kylpevään yksisarvisten taikamaailmaan, eikö totta?
Lähes universaalia hyvän jätkän mainetta nauttivalla Kanadan pääministeri Justin Trudeaullakin näyttäisi olevan toisinaan huonoja päiviä.
On faneja, sitten on tosifaneja – ja sitten on sellaisia faneja, jotka antavat lapsilleen nimen suosikkibändiensä mukaan.
