Päivälleen 20 vuotta sitten, 16.2.1994, julkaistiin CMX:n neljäs pitkäsoitto Aura. Albumi esitteli aikaisempaa monipuolisemman, hienostuneemman ja paikoin myös popimman yhtyeen, ja Ruoste-balladin myötä CMX sai myös ensimmäisen radiohittinsä.
Merkkipäivän kunniaksi CMX pyysi toimittaja Tero Valkosta koostamaan oppaan nuorelle CMX-kuulijalle. Kuulijaystävällisesti biisinippu on jaettu kahteen osaan, kuin kuvitteellisille c-kasetin puolille. (Kuvituksen taiteili omin pikku käsin CMX-kitaristi Janne Halmkrona kaapistansa löytyneen Sielun Veljet -kasetin kansien kääntöpuolelle.)
CMX-opas nuorelle kuulijalle
Koonnut kääntäjä-toimittaja Tero Valkonen
Jos ei ole ennen kuunnellut CMX:ää, näiden biisien jälkeen voi sanoa tietävänsä aiheesta jo jotain. Ensimmäinen yhdeksikkö sisältää enemmän sitä, minkä voi mieltää helposti lähestyttäväksi. Sen kuunneltuaan on valmis jälkimmäisen yhdeksikön jyrkkiin ylämäkiin.
A-PUOLI
Ainomieli
CMX:n uran ensimmäinen kappale, jonka kertosäkeen melodiassa on hittihenkistä tarttuvuutta. A. W. Yrjänä on keikoilla jo pitkään jättänyt ensimmäisen säkeistön yleisön laulettavaksi.
Ruoste
Radiosinglenäkin hyvin menestynyt balladi, joka kuulostaa yllättävän levolliselta, kun ottaa huomioon että tekstissä puhutaan muun muassa kaiken katoavaisuudesta. Veikko Huuskosen jousisovitusta ei ole moittiminen.
Kultanaamio
Kertosäkeen perusteella tätä voisi luulla rakkauslauluksi, mutta säkeistöt puhuvat hieman ristiriitaisemmasta ja kivuliaammasta yhteiselosta sukupuolten välillä. Pankaa merkille onnistunut sovitus: kertosäe ampaisee liikkeelle kerta kerralta mahtipontisemmin.
Rautakantele
Kun kerran ollaan kalevalaisissa tunnelmissa, on luontevaa, että biisi menee pääasiassa 5/4-tahtilajissa, vaikkakaan suoranaista kalevalarytmiä ei käytetä. Kertosäkeen aggressiiviset kitarat ovat erityisen onnistuneet, ja biisiä onkin soitettu keikoilla paljon.
Nimetön
Tämä oli ilmestyessään yhtyeen yksinkertaisimpia kappaleita koskaan, perustuuhan se käytännössä yhden kuvion toistoon. Se toisaalta korostaa biisin aihetta: tässä puhutaan modernin, teknologialla kuorrutetun elämän monotoniasta ja ahdistavuudesta.
Ei yksikään
Joltakulta ovat hukkuneet elämän avaimet, koko maailma on mennyt sijoiltaan ja entisen vakauden tilalla ovat pelko ja hätä. Ja jos kertosäkeeltä kysytään, näin voi ilmeisesti käydä kenelle tahansa. Levottomuutta herättävä kappale.
Vanha talvitie
Talven kylmästä ja pysähtyneestä pimeästä voi löytää sekä ahdingon että lohdun. Osin balladinomainen kappale, joka jättää epäselväksi, kummasta siinä on pohjimmiltaan kysymys. Ehkä siksi sen tunnelma on niin vetoava.
Baikonur
Musiikin keinoin on erityisen vaikea kuvata tunnelmaa tai tilaa, jossa ei tapahdu mitään, koska lopputulos on yleensä pelkästään tylsä. Tämä kappale on poikkeus: lähes täydellisen onnistunut kuvaus siitä, kun mikään ei liiku. CMX:n tuotannosta ei löydy toista tämäntyyppistä biisiä.
Luuhamara
Missään ei määrätä, että rokkibiisissä pitäisi olla säkeistöjä ja kertosäe, joiden vuorotteluun kappaleen teho perustuu. Niinpä tämäkin etenee vain oman logiikkansa mukaisesti, joskin kitaroiden käyttämissä skaaloissa on ilmeisiä viittauksia mm. King Crimsoniin.
B-PUOLI
Minne paha haudattiin
Massiivisen raskas kappale lohduttomuudesta jollaiseen luultavasti jokainen on joskus ajautunut. CMX:lle poikkeuksellisesti biisi päättyy pitkään kitarasooloon, jossa ei edes ole huumoria tai ironista etäisyydenottoa, vaikka tyypillisesti orkesteri nimenomaan ei suosi sooloja.
Pirunnyrkki
Jos riffi on kyllin hyvä, tehokkaaseen biisiin ei muuta tarvita. Pirunnyrkki tuntuu aluksi jyräävän pelkästään loistavan kitarakuvion voimalla, mutta loppupuolella lähdetäänkin uuteen suuntaan, joka lisää iskevyyttä entisestään.
Kuoleman risteyksestä kolme virstaa pohjoiseen
Aion-levyn ilmestyessä CMX antoi ymmärtää, että tämä oli yhtyeen siihenastisen uran paras biisi. Eikä ihme: tässä on tavoitettu poikkeuksellisen ytimekkäästi ja uudella tavalla niitä asioita, joihin orkesterin ilmaisu on alusta asti nojannut.
Pedot
Yhtyeen ainoa biisi, jossa vauhtimetallista tutut tuplabassarit saavat tilaa. Epätahtinen punkproge-riffittely antaa tilaa melodialle, josta tulee mieleen kirkkolaulun maailma. Tekstissä ounastellaan jo niitä avaruus- ja tieteismaailmoja, joihin yhtye uppoutui seuraavalla levyllä oikein toden teolla.
Pretoriaanikyborgit
Yksi tieteiseepos Talvikuninkaan massiivisimmista kappaleista. Alun kitarariffittely on poikkeuksellisen mutkikasta jopa CMX:n mittakaavassa. Kannattaa panna merkille, miten pitkän matkan yhtye on kulkenut Ainomielestä tai Ruosteesta tähän.
Kaikkivaltiaan peili
Talvikuningas-albumin päätösraita ja yksi yhtyeen uran hienoimmista kappaleista. Näin massiivisen ja kunnianhimoisen biisin tekeminen on aina riski, koska jos se epäonnistuu, tulos on yleensä tahattoman koominen. Kitarasoolosta on löydettävissä kumarrus Marillion-yhtyeen Steve Rotheryn suuntaan.
Sateenkaaren pää
Talvikuningas-levyn jälkeen CMX teki levyllisen selvästi yksinkertaisimpia, monesti jopa popahtavia kappaleita. Bassosoundi on jylhä, kertosäe on tehokas ja loppupuolelle on sijoitettu härskinpuoleinen, euroviisuistakin tuttu sävellajinvaihdos. Kyllä niin saa tehdä.
Kusimyrsky
CMX osaa käyttää parittomia tahtilajeja harvinaisen luontevasti, ja tässäkin kappaleessa pusketaan eteenpäin sekä 7- että 9-jakoisesti. Kannattaa huomata, miten toistoa käytetään tehokeinona ja riffiä jyystetään sen verran pitkään, että se varmasti tuntuu.
Seitsentahokas
Yhtyeen tuoreimman albumin nimikappale, päätösraita ja eräänlainen helmi. Teksti voi kuulostaa säälimättömältä, mutta se on yksinomaan toteava: itseäsi et pääse karkuun, ihminen, vaikka jonkin aikaa voi siltä näyttää.
(Teksti: Tero Valkonen)