Progepioneereja ja viipyilevää kauneutta – Sunnuntaisoittari-nikkarina Jonne von Hertzen

Uuden War Is Over -levynsä julkaisseen veljespumpun bassotaiteilija eli 2000-luvun alussa "vahvan Björk-vaiheen".

Von Hertzen Brothers
Kuva: Tero Ahonen

Sunnuntait ovat soittolistoja varten.

Pari päivää sitten uuden War Is Over -kokopitkänsä julkaisi tuoreimman numeromme kannessakin komeillut veljesrykmentti nimeltään Von Hertzen Brothers.

Takaisin kohti puhtaan trio-ilmaisun verevyyttä suunnanneen veljestrion bassomaisteri Jonne (kuvassa vasemmalla) suostui pyynnöstämme pukemaan sunnuntainsa säveliksi:

– Yleisesti ottaen kuuntelen musiikkia kotona aika vähän. Reissussa tulee sen sijaan kuunneltua enemmän. Tyylillisesti tykkään melko rauhallisesta matskusta. Listani biisit edustavat aika hyvin niitä moodeja, joita musiikinkuuntelulla nykyään tavoittelen. Mukana on vuosien varrella löydettyjä artisteja ja heidän levyjään, joista on itselleni muodostunut kestosuosikkeja.

”Kun Mezzanine ilmestyi, en tietoisesti kuunnellut juuri mitään muuta musiikkia kuin kyseistä levyä.”

Sigur Rós: Hoppípolla (albumilta Takk…, 2005)

– Bändi on ollut erittäin kovassa kuuntelussa siitä lähtien kun löysin heidän musiikkinsa. Vuosi taisi olla 2001. Viipyilevän maalaileva sävelmaailma kirvoittaa hienoihin sunnuntaikeloihin… Hyvä avaus.

Massive Attack: Teardrop (albumilta Mezzanine, 1998)

– Kun Mezzanine ilmestyi, en tietoisesti kuunnellut juuri mitään muuta musiikkia kuin kyseistä levyä. Teardrop oli ensimmäinen kappale, jonka albumilta kuulin. Hieno minimalistinen moodi, kaunis ja eteerinen laulu. Täydellinen popkappale.

Magenta Skycode: We’re Going To Climb (albumilta Relief, 2010)

– Jorin muusikin löysin PMMP:n kautta. Tämän yhden Suomen lahjakkaimman säveltäjän soolotuotantoon tutustuin vasta Relief-albumin myötä. Levy on täynnä hienoja melodioita ja on jokseenkin yllättävää, että sävellyksellisesti näinkin rikkaan albumin moodi on kuitenkin hyvin yhtenäinen. Neroutta!

Beck: Paper Tiger (albumilta Sea Change, 2002)

– Minulle Beckin hienoin levy on Midnite Vultures (1999).  Sitä seurannut Sea Change on tunnelmaltaan jotain ihan muuta, mutta siitä huolimatta pidin levystä kovasti sen tultua julki. Tematiikaltaan levyä voi pitää ero-albumina. Kauniina sellaisena.

Fleet Foxes: Helplessness Blues (albumilta Helplessness Blues, 2011)

– Yksi minuun eniten kolahtaneista bändeistä 2000-luvun loppupuolella. Vanhaan Crosby, Stills, Nash & Young -faniin bändin debyyttialbumin (Fleet Foxes, 2008) mielettömät lauluharmoniat tekivät suuren vaikutuksen. Kyseinen levy, sekä toisena julkaistu albumi Helplessness Blues ovatkin pysyneet kestosuosikkeinani jo pitkään. Bändiltä on ilmestynyt tänä vuonna uusi levy (Jussi Niemenkin kehuma Crack-Up toim. huom.), mutten ole vielä ehtinyt tutustumaan siihen.

Kate Bush: King Of The Mountain (albumilta Aerial, 2005)

– Myönnän, etten ole juurikaan kuunnellut Kate Bushin vanhoja levyjä. Jostain syystä aloin kuitenkin jokin aika sitten kuunnella tätä silloin suht tuoretta Aerial-julkaisua ja tunnelma vaan vei minut mukanaan.

Björk: Hunter (albumilta Homogenic, 1997)

– Minulla oli 2000-luvun alussa vahva Björk-vaihe, joka kesti muutaman vuoden. Silloin oli juuri julkaistu boksi, joka sisälsi muistaakseni Björkin neljä ensimmäistä levyä ja kaikista näistä vielä live-versiot. Päätin hankkia laatikon ja tutustua kunnolla Björkin musiikkiin. Hieno tehokuuri! Suosittelen muuten noita live-levyjä ihan kaikille. Olisko mukana ollut jopa live-dvd:t…

”Progressiivinen musiikki alkoi kiinnostaa Jukka Tolosen ja Pekka Pohjolan johdolla. Soitin itse tuolloin hieman saksofonia ja yritin jopa tapailla jotain jazzin kaltaista.”

Jukka Tolonen: Impressions Of India (albumilta Summer Games, 1973)

Summer Games kuuluu kiinteästi lukioajan musiikilliseen heräämiseeni. Progressiivinen musiikki alkoi kiinnostaa Jukka Tolosen ja Pekka Pohjolan johdolla. Soitin itse tuolloin hieman saksofonia ja yritin jopa tapailla jotain jazzin kaltaista. Hyvin nopeasti kävi ilmi, ettei lahjakkuus riittänyt ja siirryin basson varteen.

Sufjan Stevens: Chicago (albumilta Illinois, 2005)

Illinois-levyn löytämisestä minulla ei ole tarkaa muistikuvaa. Taisi olla niin, että Stupidon Allu Pahkala suositteli tätä ja ostin levyn ihan sen perusteella. Kyseessä taisi olla tuplavinyyli, kuitenkin täynnä pelkästään hyviä kappaleita.

Robert Plant & Alison Krauss: Polly Come Home (albumilta Raising Sand, 2007)

– Olen hieman seurannut Plantin soolouraa, mutten kuitenkaan omista saati ole kuullut kaikkia hänen julkaisemiaan levyjä. Tämäkin albumi taisi tulla kuunteluun jonkun kaverin suosituksesta. Todellista sunnuntaifiilistelyä. Kaunista ja pienieleistä.

Jaakonaho: Secret Sauce (albumilta Ghost Riot, 2017)

– Tämä Jussi Jaakonahon ensimmäinen soololevyhän tuli ulos tänä syksynä. Jussi on mielestäni yksi maamme persoonallisimmista kitaristeista ja tämä instrumentaalilevy esittelee miehen tyylin hienosti.

JätkäJätkät: Levon helmi (albumilta Marian sairaala, 2012)

– Tämä bändi taas on mielestäni yksi maamme intensiivisimmistä livebändeistä. Minulla on ollut kunnia soittaa tyyppien kanssa muutama keikkakin. Tämä valitsemani kappale on kollektiivin tuotannon parhaimmistoa.

Verneri Pohjola: At The End Of This Album (albumilta Aurora, 2009)

– Vernerin ensimmäisen soololevyn lopetuskappale. Erittäin hieno biisi. Jotain samaa kun Sigur Rósin musiikissa. Viipyilevää ja kaunista.

Sunnuntaisoittari: Jonne von Hertzenin sunnuntaimoodi

Sunnuntaisoittari-sarjassa aiemmin ilmestyneet osat kaappaat tarkasteltavaksi täältä.