Tavallista pröystäilemättömyyttä ja hyvää rähjäisyyttä – Sunnuntaisoittari-vieraana Laura Moisio

"Luin Joni Mitchellin elämäkerran ja siinä samalla innostuin kuuntelemaan kaikki hänen levynsä."

Laura Moisio
Kuva: Kukka-Maria Rosenlund

Sunnuntait ovat soittolistoja varten.

Viime vuonna Teosto- ja Emma-palkintoehdokkaanakin ollut laulaja-lauluntekijä Laura Moisio valmistelee paraikaa ensi vuoden alussa ilmestyvää kolmatta studioalbumiaan, jolta lohkaistu, videonkin saanut Keltaiset verhot -avaussingle kohosi taannoin myös Parasta juuri nyt -soittolistallemme.

Kysäisimme Lauraa mukaan Sunnuntaisoittari-sarjaamme havainnollistamaan, millaisten sävel- ja sanataiteellisten teosten aikaansaamassa henkisessä ilmastossa omaa uutukaista on hauduteltu.

Olkaatten nauttivaiset:

”Näissä biiseissä on hyvä olla. Kun näitä kuuntelee, on helpompi ajatella.”

Aimee Mann: You Never Loved Me (albumilta Mental Illness, 2017)

– Tämän levyn kappaleissa ja sovituksissa kiehtoo jonkinlainen tavallisuus ja pröystäilemättömyys. Tuntuu siltä, että artisti ei yritä olla muuta kuin kappaleensa.

Daniel Romano: I’m Alone Now (albumilta Mosey, 2016)

– Mahtava artisti! Kun oli vaikeuksia tehdä biisejä, kuuntelin aika paljon Daniel Romanoa ja löysin omaan tekemiseen jotenkin mukavasti uutta potkua. Tästä biisistä löytyy YouTubesta myös hieno akustinen versio.

Crosby, Stills And Nash: Helplessly Hoping (albumilta Crosby, Stills And Nash, 1969)

– Yksi kauneimmista kappaleista, joita tiedän. Tästä on hyvä ottaa mallia stemmalauluun.

Bob Dylan: Maggie’s Farm (albumilta Bringing It All Back Home, 1965)

– Tältä levyltä olisin voinut valita minkä biisin vaan. Lemppari Dylan-levy, jossa viehättää ytimekäs bändisoundi ja hyvä rähjäisyys.

Fairport Convention: Who Knows Where The Time Goes? (albumilta Unhalfbricking, 1969)

– Sandy Dennystä on tullut yksi lempilaulajistani. Tällä yhtyeellä on upea sointi ja biisissä jotain maagista ja ajatonta.

Dave Lindholm: Kaikki menee seinään (albumilta Sirkus, 1973)

– Aina inspiroiva ja enemmän tai vähemmän asian ytimessä.

Laura Marling: Wild Fire (albumilta Semper Femina, 2017)

– On hienoa, kuinka Laura Marling onnistuu tuomaan jokaiseen levyynsä aina jotain uutta. Tässä biisissä yhdistyvät upeasti rauhallisuus ja mieletön groove. Mielestäni parasta laulua ja kenties lauluntekijyyttä, mitä maailmasta löytyy.

Joni Mitchell: Michael From Mountains (albumilta Song To A Seagull, 1968)

– Luin Joni Mitchellin elämäkerran ja siinä samalla innostuin kuuntelemaan kaikki hänen levynsä. Luin lyriikoita ja kirjoittelin kaikenlaisia huomioita ylös. Biisit tulivat taas paljon lähemmäs, kun pääsin enemmän kiinni tekstiin. Sekä tätä että samalta levyltä löytyvää, listallani myös mukana olevaa Marcie-kappaletta kuuntelin paljon. Hienot tarinat!

Matti Johannes Koivu: Kirkkain vesi (albumilta Toisen maailman nimi, 2011)

– Näissä biiseissä on hyvä olla. Kun näitä kuuntelee, on helpompi ajatella.

Don McLean: Castles In The Air (albumilta Believers, 1981)

– Yltiöromanttinen ja ihana Don McLean!

Sunnuntaisoittari – Laura Moisio: Tavallista pröystäilemättömyyttä ja hyvää rähjäisyyttä

Laura Moision tähän mennessä julkaisemat albumit Spiraali (2014) ja Ikuinen valo (2015) saivat kumpikin aikanaan lehdessämme varsin myötämieliset arviot (lue tästä ja tästä).

Sunnuntaisoittari-sarjan aiemmat osat otat haltuun täältä.