Tarkkailuluokka | Minä ja Nieminen: Folkin minimalismia, istumajuhlia ja rujoa pianonkilkatusta

Janne Roivainen

"Tämä vapautuminen kirjoittajana tuntuu tosi hyvältä. No limits, nääs."

Tarkkailuluokka nostaa esille uusia ja tuoreita artisteja, joita kannattaa pitää silmällä.

Tamperelainen Minä ja Nieminen sekoittelee poppista folk-otetta ja elektronisia elementtejä toukokuisen raikkaalla otteella. Assosiaatioon nähden onkin yllättävää, että kaksihenkinen – itseään sähköakustiseksi kuvaava – yhtye sai alkunsa vuoden 2015 syksyllä. Tuolloin syntyi ensimmäinen yhdessä tehty kappale Lempivuodenaika, jonka jälkeen biisejä alkoi muodostumaan enemmänkin, kuten kaksikomme kertoo.

– Ensimmäinen “oikea” julkaisu oli Tavallinen elämä -single, heinäkuussa 2016.  Minä olen laulanut aikaisemmin ainoastaan muiden kirjoittamia juttuja cover-bändeissä tai räppikertseissä. Laulanut olen paljon. Biisien kirjoittaminen lähti kunnolla käyntiin vasta tämän projektin myötä. Tämä vapautuminen kirjoittajana tuntuu tosi hyvältä. No limits, nääs, bändin toinen puolisko Henrika Nieminen kertoo.

– Noin tuhat erilaista yhtyettä myöhemmin olemme tässä tilanteessa. Aloin touhuamaan musiikin parissa joskus varhaisteininä. Ensin soittelin viattomasti rumpuja, mutta yhtäkkiä huomasinkin luisuneeni elektronisen musiikin pariin tracker-ohjelmien, nauhureiden ja kaikulaitteiden avulla, Teemu Kiiskilä vitsailee.

Mutta miten se nimi Minä ja Nieminen löytyi? Nieminen ohjaa tarinan työläisten juhlan aikaan.

– Vappuna kuunneltiin radiota autossa, en muista minne ajeltiin, mutta musiikki oli sesongin mukaista. “Silloin lähteä sai meistä kaksi, meinaan minä ja Nieminen…”  kuului säkeet Työttömän laulussa. Silloiseen elämäntilanteeseen se sopi hyvin ja asia oli selvä. Ei me oltu bändin nimeä aiemmin edes mietitty. Tää oli just sopivan kämänen meille, Henrika Nieminen heittää itseironisesti.

Teemu Kiiskilä lisää heti perään, ettei nimi ole hänestä lainkaan ”kämänen”.

Aluksi Niemisen ja Kiiskilän kappaleet olivat akustistia folk-hempeilyjä tai bändibiisejä. Alkumetreillään yhtye olikin perinteinen viisihenkinen kokoonpano, mutta kuten isomman porukan kanssa helposti käy, kaikkien kalenterit eivät kohdanneet keikkojen ja treenien osalta.

– Lopulta huomattiin olevamme keikalla kahdestaan ja oli pakko keksiä keinoja kuulostaa isommalta. Siihen sitten alkoi ilmestyä sampleria ja loopperia ja muuta elektrolaitetta. Studiossa soundi on hioutunut vielä astetta elektronisemmaksi. Keikoilla soitellaan edelleenkin myös kitaraballadeja, Henrika Nieminen kuvailee yhtyeen soundin muotoutumista.

– Livesoundi tosiaan rakentuu rajoitteista, joita käytössä oleva laitteisto asettaa. Eniten olen elämässäni soittanut kitaraa ja yleensä sävellän kyseistä soitinta apuna käyttäen, senpä takia useimmat kappaleemme perustuvat jonkinlaiseen kielisoitinriffiin. Akustinen kitara ja elektroniset rumpusoundit – eritoten analogisynteesiin perustuvat – muodostavat mielestäni mukavan kontrastin, laululle jää runsaasti tilaa, Teemu Kiiskilä kertoo ja jatkaa:

– Studiossa ei periaattessa mitään rajoitteita ole, mutta keikkalaitteiston minimaalisuus täytyy ottaa huomioon sielläkin. Sopiva minimalismi mahdollistaa myös keikkatilanteen elävyyden, me kun emme käytä taustanauhoja!

Miten biisinne syntyvät? Mikä on tarina uusimman sinkkunne Tyttö tanssii synnyn taustalla?

Tyttö tanssii taisi syntyä niin, että minä halusin jonkun tyhmän kuuloisen bassolinjan. Sitten Teemu rakensi siitä biisin. Halusin tehdä biletekstin. Aikuisten bileet nyt vaan sattuu olemaan sellaisia istumisjuhlia. Tyttö tanssii -biisin tyttö ei välttämättä ole nuori. Hän vaan toimii eri tavalla kuin muut ja siksi hänen ajatellaan olevan, Nieminen kuvailee ja toteaa, että tarinan päähenkilössä on risteymäkohtia häneen itseensä.

– Minut ajatellaan monesti nuoremmaksi kuin olen, koska en jaksa aina pukeutua tai käyttäytyä samalla tavalla kuin ikätoverit. Rypyt, selkävaivat ja huoli kaikesta sitten paljastavat totuuden. Biisit kumpuavat omista ajatuksista ja sitten värittyvät tai muokkautuvat ihan miksi sattuu.

– Minusta siitä bassolinjasta ei edes tullut tyhmän kuuloinen! Bassolinja suorastaan huusi kaverikseen ysärihenkistä diskokomppia ja ysärihenkinen biittiosasto sitten vaatimalla vaati rujoa pianokilkatusta. Dj KimiKin kanssa kulutettiin tovi jos toinenkin etsien sopivaa pianosamplea, vaikka olisi pitänyt heti ensimmäiseksi käynnistää vanha kunnon Korg M1, Kiiskilä intoutuu.

Lähitulevaisuudessa yhtyeen on määrä julkaista  musiikkivideo Tyttö tanssii -biisille, ja pitkän matkan tavoitteena on julkaista Sekalaisia-nimeä kantava pitkäsoitto ja soittaa ”kauhiasti ihania keikkoja”.

Minä ja Nieminen:
Teemu Kiiskilä – akustinen kitara, looper, stomp box, sampleri, syntetisaattori
Henrika Nieminen – laulu, looper, kosketinsoitin, melodica, shaker

Tiedätkö yhtyeen tai artistin, joka ansaitsee pulpettinsa Soundin Tarkkailuluokalle? Ilmianna heidät meille seuraavalla kaavakkeella:

  • Ehdotetun artistin koti/facebooksivu tai vastaava.

Ota myös haltuun Soundin Tarkkailuluokka-soittolista, jolta löydät (lähes kaikki) sarjassa esitellyt artistit siististi yhdessä paketissa: