100 parasta levyä – 2. The Velvet Underground: The Velvet Underground & Nico

18.6.2013 08:46

Soundin järjestämässä Maailman parhaat levyt -äänestyksessä suomalaisilta musiikkitoimittajilta pyydettiin heidän omat 50 parhaan levyn listansa. Oman listansa palautti 54 toimittajaa.

Raotamme kymmenen parhaan listaa päivittäin yksi levy kerrallaan. Maailman parhaaksi valittu albumi paljastuu huomenna 16.9. sekä täällä Soundi.fi:ssä että samana päivänä ilmestyvässä Soundin kesän tuplanumerossa. Täydellinen top 100 -lista esittelyineen, voittajan haastattelu ja artistien levysuosikit löytyvät vain lehdestä.


 

2. THE VELVET UNDERGROUND: The Velvet Underground & Nico

(Verve, 1967)

Paljon kaunista ja paljon pimeää

Vaikka kuinka vihaankin ”ennen musiikki oli parempaa” -puheita, tällaisia levyjä kuunnellessa se väistämättä vähintäänkin käväisee mielessä. Yksi piirre, mikä ennen oli keskimääräistä parempaa tai ainakin kiinnostavampaa, oli levyjen soundi. Johtuen osittain teknisistäkin realiteeteista – raitojen ja korjailumahdollisuuksien vähäisyydestä – rockin nuoruusvuosien musiikista voi aistia artistin paljaana, seisomassa edessämme kaikkine virheineen ja krapula-aamun hengitys ihollamme.

Ensimmäinen The Velvet Underground & Nicoa kuunnellessa hätkähdyttävä seikka onkin se, miltä albumi kuulostaa. Aivan helvetin hyvältä. Käytetyt instrumentit ja äänet erottaa vaivatta, mutta samalla kaikki on verhottu selittämättömän kiehtovaan usvaan. Monona alunperin julkaistu musiikki kuulostaa etenkin nykykorvin oudosti epämääräiseltä, mutta silti juuri täydelliseltä. Magiaa.

Herttaisen Sunday Morning -startin ja kakofonisen European Son -finaalin väliin mahtuu paljon kaunista ja paljon pimeää, huumetarinoista rakkauslauluihin, herkästä popista väkivaltaiseen droneen. Lou Reedin jokaista tavua painottava sanojen sylkeminen saa täydellisen vastaparin Nicon viileän lakonisesta laulusta, ja John Cale yllyttää bändin transsiin.

Albumia vuosikymmenen nuorempana minua on aina lohduttanut ajatus siitä, että ilmestyessään tämä debyytti oli täydellinen floppi. Senhän täytyy tarkoittaa sitä, että meidänkin ajassamme muhii vastaavia, vielä löytämistä odottavia, täysin omilla ehdoillaan musiikin tekemistä lähestyviä ja tulevia sukupolvia inspiroivia timantteja.

Mikko Meriläinen


Maailman parhaat levyt -äänestykseen osallistuivat: Asko Alanen, Tero Alanko, Teemu Fiilin, Antti Granlund, Jukka Haarma, Timo Harjuniemi, Jarkko Jokelainen, Jari Jokirinne, Juho Juntunen, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Juhani Kansi, Eero Kettunen, Jani Kortti, Pasi Kostiainen, Esa Kuloniemi, Anna Laine, Pekka Laine, Kaisla Alexander Leveelä, Tero Liete, Antti Luukkanen, Antti Lähde, Markku Makkonen, Antti Marttinen, Antti Mattila, Ilkka Mattila, Anssi Mehtälä, Mikko Meriläinen, Jussi Mäntysaari, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Njassa, Markus Nordenstreng, Jake Nyman, Teppo Nättilä, Pertti Ojala, Aleksi Pahkala, Ville Pirinen, Matti Riekki, Tomi Saarinen, Saku Schildt, Petri Silas, Pauliina Siniauer, Vesa Sirén, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Otto Talvio, Arttu Tolonen, Nick Triani, Susanna Vainiola, Jukkapekka Varjonen, Sami Virtanen, Mervi Vuorela ja Jukka Väänänen

Lisää luettavaa