Ruotsalaisyhtye Ghost julkaisee Prequelle-studioalbumin kesäkuun alussa. Ajoitus on suomalaisittain mitä loistavin, sillä yhtye esiintyy Tampereen South Park -festivaalilla viikkoa myöhemmin. Levyn ”melko kattavan version” voi tilata täältä.
Varsinainen lähtölaskenta kohti Ghostin neljättä tulemista on juuri käynnnistynyt, sillä pitkäsoiton ensimmäinen video Rats-kappaleesta on juuri julkaistu – Ghostin henkeen sopivasti perjantaina 13. päivä huhtikuuta (Euroopan aikaa). Kardinaali Copian tyylikkäisiin tanssimuuveihin sun muihin pääsee tutustumaan tuossa yläpuolella.
(Katsokaapa joutessanne myös Michael Jacksonin Thriller, josta Ghost on ottanut omaan videoonsa vaikutteita – tuo Thrillerin alussa näkyvä lausahdushan on sellainen ”punainen vaate” Ghostille, että oli vain ajan kysymys, milloin ruotsalaiset julkaisevat ”tällaisen” videon. Jackson-video näkyy tuolla alempana.)
Kuten näillä sivuilla jo kirjoitettiin, on Rats on kappaleena Ghost-kippari Tobias Forgen näkemys ”levyn avausbiisistä, joka laittaa 80 000 ihmistä hyppimään”.
Jos et halua tietää mitään Prequellen muusta sisällöstä vielä tässä vaiheessa, lukeminen kannattaa lopettaa tähän paikkaan.
*****
Vähän yli 40-minuuttiselta, Tom Dalgetyn tuottamalta ja Andy Wallacen miksaamalta levyltä löytyy yllin kyllin täsmähittejä erityisesti Meliora-albumin materiaalista ja Square Hammer -kappaleesta innostuneille.
Mutta se ei ole koko totuus. Ei sinne päinkään
Forge on jo aikaisemmin todistanut olevansa tasokas death metal -säveltäjä – tutustu Repugnant-yhtyeen Epitome Of Darkness -albumiin täällä – ja Ghostin jo julkaistuilta pitkäsoitoilta löytyy suorastaan hämmentävän pitkä rivistö parhaan ruotsalaisperinteen mukaisia tarttuvia iskusävelmiä.
Ghostin ”the beauty and the beast -meininki”, jossa pahaenteiset sanoitusteemat kohtaavat häpeilemättömät popmelodiat (ja välillä vähän raskaamman meiningin), on suorastaan nerokas – ja nerokkaan hyvin toteutettu.
Tätä ”meininkiä” viedään Prequellella eteenpäin, ja levy on paljon muutakin kuin vain tutun kuuloisia Ghost-hittejä.
Kaksi albumin kappaletta, Miasma ja Helvetesfonster, ovat instrumentaaleja, joilla ei ole kiire minnekään. Toisin sanoen koko levyn mitasta yllättävänkin iso osa soi puhtaana instruna. Näiden biisien myötä ei-laulettua musiikkia ei-niin-yllättäen rakastava Forge esittelee itsestään aika lailla uuden puolen säveltäjänä – jos ei tietäisi, ei luultavasti tietäisi kuuntelevansa Ghostia.
Miasma ja Helvetesfonster ovat kiehtovia musiikillisia matkoja, ja kappaleiden tunnetilat vaihtelevat melankolisen surumielisestä hyväntuuliseen kepeyteen ja pahaenteisen raskauteen. Esimerkiksi 70-lukulaisesta polveilevasta progesta vaikuttuneet kappaleet tuovat mieleen muun muassa Vangeliksen, Jethro Tullin, Pink Floydin ja monta muuta nimeä.
Saattaa olla, että ”kolmen sekunnin keskittymiskyvyn” omaava sukupolvi on hieman ihmeissään näiden uudenlaisina soivien Ghost-biisien äärellä, mutta hyvää musiikkia ja musiikin kuuntelua rakastavat ihmiset ovat haltioissaan. Ja kuten sanottua, levyltä löytyy yllin kyllin myös niitä tutun kuuloisia pop/rock/hardrock -tunnelmia.
Härmässä meillä on ollut avaruuden ikkuna jo pitkään, ja kansankodissa on nyt helvetin ikkuna. Hienoja hommia kummatkin.
