Iron Maiden -laulaja Bruce Dickinson keskusteli ATMósferas Magazinen hiljattaisessa haastattelussa muun muassa siitä, kuinka musiikkibisnes on vuosien varrella muuttunut, ja kuinka uusilla artisteilla on lähtökohdat.
”Musiikkialalla on tapahtunut parikin eri juttua. Ensinnäkin, artisteille se on pienentynyt siinä mielessä kuinka paljon taiteesta maksetaan — ellet ole massiivinen sosiaalisessa mediassa tai jotain, tai joku dj, joka saapuu paikalle muistitikun kanssa ja käärii viisi kertaa enemmän tuohta kuin bändit”, Dickinson sanoo. ”Heidän täytyy jakaa potti moneen suuntaan kun [dj] vain teeskentelee tekevänsä jotain ja poistuu valtavien rahasummien kanssa. Maailma on siis kääntynyt tuossa suhteessa ihan päälaelleen. Siihen ei yksittäinen henkilö pysty paljoa vaikuttamaan. Sitä täytyy vain toimia sen mukaan miten maailma toimii.”
”Minulla ei ole minkäänlaista halua ryhtyä dj:ksi”, Dickinson jatkaa. ”Olen laulaja, muusikko, ja minulla on bändejä, joiden jäsenten täytyy pystyä tienaamaan elantonsa. Joten teen parhaani varmistaakseni että kaikki ovat tyytyväisiä, tienaavat leipänsä ja pääsemme soittamaan hyvää musiikkia.”
Seuraavaksi Dickinson ottaa tähtäimeensä Spotifyn.
”Mitä tulee levymyyntiin — äänitteisiin, latauksiin, kaikken tuollaiseen — käsillä on lose-lose-tilanne kaikkien kannalta. On palveluja kuten Spotify, jotka käytännössä kusettavat muusikoita maksamalla näille surkeasti työstään. Ja silti [Spotify] ei tuota mitään. He eivät tienaa, eikä muusikoille makseta.”
”Uusilla bändeillä on hädin tuskin varaa edes aloittaa, mutta silti he tekevät niin. Miksi? Koska he rakastavat sitä mitä tekevät. Se saa heidät jatkamaan. Se motivoi heitä. Jos striimipalvelut voisivat maksaa kunnolla kuuntelukerroista, mikä luultavasti tarkoittaisi että kuuntelijoiden pitäisi maksaa niistä enemmän — mitä en vastusta, enkä usko että vastustaisivat useimmat muista kuuntelijoistakaan. Ehkä osa kuulijoista kaikkoaisi, mutta ne jotka pysyisivät, välittävät oikeasti eivätkä kuuntele vain koska se on halpaa.”
Dickinsonin mielestä myös konserttilippujen hinnat ovat karanneet viime aikoina käsistä.
”Kaksi juttua: ensinnäkin se riippuu showsta ja yleisöstä”, Dickinson pohtii. ”En aio mainita artisteja nimeltä, sillä suurin osa laskuttaa jotain 1200 dollaria lipulta — esimerkiksi U2:n näkeminen Las Vegasissa taitaa maksaa 1200 per lippu. Minulla ei ole minkäänlaista halua maksaa 1200 dollaria nähdäkseni U2:n Spheressä — ei minkäänlaista. Satasen, ehkä.”
”Minusta on tärkeää yrittää pitää tietyt liput sopivan hintaisina. Monet sanovat että lavan eteen myytävien lippujen pitäisi olla kaikkein kalleimpia. Ei. Itse asiassa niiden pitäisi olla kaikkein kohtuullisimmin hinnoiteltuja, sillä lavan eteen haluavat todelliset fanit, kaikki penskat ja ne, joilla ei ole varaa näihin hulluihin hintoihin, mutta juuri heitä tarvitaan sinne eteen. He pitävät tämän musiikin hengissä. Sitten on muita faneja, jotka haluavat ehkä tulla paikalle vaimonsa kanssa tai jotain, eivätkä halua joutua hikoilemaan liikkaa. Joten katsomossa on heille sopivia paikkoja, ja ne on hinnoiteltu sitten taas eri tavalla.”
”Ymmärrän, kuinka promoottorit yrittävät tehdä työnsä menettämättä rahaa, sillä he ovat osa koko ekosysteemiä. Ilman promoottoreita ei olisi keikkoja. Heidän täytyy saada kulunsa katettua. Se on aika tarkkaa tasapainottelua, mutta noin yleisesti ottaen lippujen hinnat ovat karanneet käsistä. Ja jotkut summat mitä ihmiset ovat valmiita pulittamaan, ovat minusta ihan hulluja. En ikinä maksaisi moisia summia, mutta toisaalta en välttämättä olekaan juuri kyseisen artistin fani. Ehkä se on faneille sen arvoista. Omilla keikoillani olemme aina pyrkineet pitämään lippujen hinnat normaalin rajoissa. Sama juttu Maidenin kanssa.”