Ronnie James Dio sekä laulajan Dio-yhtyeen silloinen kitaristi Vivian Campbell ja basist Jimmy Bain pistivät vuonna 1985 Michael Jacksonin We Are The World -hyväntekeväisyysprojektin innoittamana pystyyn oman Hear n’ Aid -projektin, jonka tuotot ohjattiin nälänhädästä kärsiville afrikkalaisille. Kolmikko sävelsi projektia varten Stars-nimisen kappaleen, jolle kutsuttiin vierailemaan iso joukko sen hetken kuumimpia nimiä rock- ja metallimaailmasta: mukana oli jäseniä muun muassa Judas Priestistä, Iron Maidenistä, Quiet Riotista, Ozzy Osbournen bändistä, Mötley Crüesta, Dokkenista, Twisted Sisteristä ja jopa Spinal Tapista. Hear n’ Aid -levy, joka sisälsi Starsin lisäksi valittuja livepaloja muun muassa Motörheadiltä, Rushilta, Kissiltä ja Scorpionsilta, tuotti hyväntekeväisyyteen lopulta noin 3 miljoonaa dollaria.
Vivian Campbell muisteli Hear n’ Aid -projektia hiljattain Guitar Interactiven haastattelussa ja sanoi, ettei Ronnie James Dio ollut aluksi innostunut lähtemään mukaan projektiin. Campbell muistelee 1980-luvun puolivälin olleen muutenkin varsin synkkää aikaa Dio-leirissä.
”Olimme silloin Los Angelesissa tekemässä Sacred Heart -albumia (1985). Se oli bändille ja Ronnielle todella huonoa aikaa. Kukaan ei halunnut olla Ronnien seurassa, koska Ronnie ja Wendy (Dion vaimo ja manageri) olivat tuolloin asumuserossa. Ronnie oli siksi todella, todella synkissä tunnelmissa”, Campbell kertaa.
”Kun teimme Holy Diveria (1983) ja Last In Lineä (1984), kaikki hengailivat studiolla yhdessä koko ajan ja kannustimme toisiamme. Fiilis oli todella korkea. Kukaan ei lähtenyt kotiin kesken kaiken vaan seurasivat, miten äänitykset edistyvät. Kun teimme Sacred Heartia, kukaan ei halunnut viettää yhtään ylimääräistä aikaa studiolla. Hoidimme omat osuutemme ja sitten olimme, että ’Joo, okei. Oliko se siinä? Taidan tästä lähteä’. Se johtui Ronniesta ja siitä huonosta energiasta, joka hänestä huokui. En sano, että levystä tuli huono, mutta sen tekeminen oli hyvin vaikeaa kaikille, myös Ronnielle.”
”We Are The World tapahtui niihin aikoihin ja minulta ja Jimmyltä, joka oli silloin kämppäkaverini, kysyttiin eräässä haastattelussa, että miksei siihen pyydetty mukaan ketään rockmaailmasta. Siihen aikaan rokkia ei tunnustettu alalla, vaikka olikin todella suosittua ja levyt myivät miljoonia. Vitsailimme haastattelussa, että ehkä meidän täytyy pistää oma hyväntekeväisyysprojekti pystyyn. Haastattelun jälkeen Jimmy kysyi minulta, että mitä jos ihan oikeasti tehdään niin. Aloimme Jimmyn kanssa hommiin siltä istumalta ja sävelsimme tämän biisin.”
”Tiesimme, ettei projektista tule mitään ilman Ronnieta. Tarvitsimme hänen nimeään ja sen painoarvoa. Mutta Ronnie ui syvissä vesissä siihen aikaan eikä projekti kiinnostanut häntä pätkääkään. Jatkoimme kuitenkin sitkeästi hänen taivutteluaan ja muutaman viikon päästä hän lopulta myöntyi ja kirjoitti biisiin sanat.”
