Amerikkalainen rocklegenda Ronnie James Dio kuoli syöpään 16. toukokuuta 2010 – siis tasan kymmenen vuotta sitten. Laulaja oli menehtyessään 67-vuotias.
Syntymänimeltään Ronald James Padavona julkaisi mittavan uransa aikana lukemattomia heavy metal -klassikoita muun muassa Rainbow’n, Black Sabbathin ja oman Dio-yhtyeensä kanssa.
Kysyimme muutamalta tunnetulta suomalaismuusikolta kaksi kysymystä Ronnie James Dioon liittyen. Ne kuuluvat:
1. Millaisia muistoja sinulla on Ronnie James Dion tapaamisesta ja/tai keikkojen näkemisestä?
2. Pystytkö nostamaan esiin kolme tavalla tai toisella vaikuttavinta Dion tulkitsemaa kappaletta tai laajempaa levykokonaisuutta?
*****
Timo Kotipelto (Stratovarius)
1. Näin Dion livenä ensimmäisen kerran Hämeenlinnan Giants Of Rock -festivaalilla kesällä 1987, mutta vielä tuolloin en törmännyt herraan lavan ulkopuolella.
Talvella 1997 tilanne olikin sitten jo toisenlainen, kun Dio saapui keikkailemaan Helsingin Tavastialle. Stratovariuksen kosketinsoittaja Jens Johansson oli aikaisemmin soittanut Dion bändissä, ja Jensin avustuksella pääsin tapaamaan Ronnieta konsertin jälkeen. Tuliaisiakin oli varattuna, sillä vein solistille ja hänen yhtyeelleen viisi pulloa salmiakkikossua. Sinä iltana tuli juteltua herran kanssa aika paljonkin, ja hän oli juuri niin ystävällinen ja kohtelias herrasmies, millaiseksi kaikki Dion tavanneet häntä kuvailevat.
Muistan hyvin senkin, että myös ystäväni, näyttelijänä tunnetuksi tullut Jussi Lampi oli backstagella. Hän esitteli itsensä Diolle tyyliin ”I am your biggest fan”, ja Ronnie vastasi saman tien, että ”I bet you are”. Niin, Jussihan on sellainen parimetrinen, kun taas Dio oli noin 160-senttinen…
En ole pistäytynyt monenkaan muusikon haudalla, mutta Ronnien viimeisen leposijan äärellä olen vieraillut Los Angelesisissa käydessäni. En ole myöskään ottanut kuviakaan juuri kenenkään kollegan kanssa, mutta Dion kanssa tuli otettua yhteispotretti Tavastialla. Foto löytyy nykyään kunniapaikalta kotistudioni seinältä.
2. Parhaiden Dio-vetojen valitseminen on tietenkin äärimmäisen vaikeaa, mutta uskallan silti nostaa Black Sabbathin Heaven And Hell -kappaleen Dion kaikkien kovimmaksi tulkinnaksi. Esimerkiksi se, millä tavalla Ronnie laulaa biisissä pelkkien basso- ja rumpupohjien päälle… Onhan se aivan huikeaa mestarin työtä.
Maestron omasta tuotannosta pitää nostaa esiin monille tuttu Holy Diver. Ronnien vaivattoman kuuloisesta laulusuorituksesta välittyvä voima on todella poikkeuksellista.
Dion kohdalla nostetaan useimmiten esiin rajummat heavy- ja menobiisit, eikä esimerkiksi Kill The Kingin lyönyttä siltä saralta ihan äkkiä löydykään, mutta samalla hänen tunnelmallisempi puoli jätetään turhan usein liian vähälle huomiolle. Vaikkapa Rainbow Eyes ja Temple Of The King ovat loistavia esimerkkejä siitä, mihin kaikkeen Ronnie pystyi unohtumattoman äänensä kanssa.
Timo Kotipellon ja Jani Liimataisen muodostama duo on versioinut Rainbow Eyesin. Sen pariin pääsee täällä.
Marko Hietala (Nightwish, Tarot)
1. Aihetta täytyy pohjustaa sen verran, että Ronnie James Dio lienee minulle se kaikista vaikuttavin esikuva, jos yksi idoli pitää nostaa esiin… Kaikki alkoi hamalla 70-luvulla, kun sain veljeni Sakarin kansssa rakkaan isämme vakuutettua siitä, että hänen täytyy ostaa meille Rainbow’n Long Live Rock ’n’ Roll -albumi. Näin sitten iloksemme tapahtui, ja pitkäsoitto teki aivan valtavan vaikutuksen. Ei mennyt kauankaan, kun osasin laulaa levyn kaikkien kappaleiden sanoitukset ulkomuistista, ja minä sitten hoilasin niitä kovaan ääneen meidän talomme pihakeinussa ja aika monessa muussakin paikassa. Naapurit katsoivat, että nyt se Hietalan poika on tullut hulluksi.
Kun Dio sitten saapui oman yhtyeensä kanssa Helsinkiin Holy Diver -kiertueella, niin sitähän piti päästä katsomaan. Sama juttu seuraavana vuonna, kun The Last In Line -rundi vieraili Helsingissä. Loistavia keikkoja! Muistan myös elävästi, kun olin lähdössä seuraavana päivänä lentokoneella takaisin Kuopioon, ja Ronnie ilmestyi kentälle samaan aikaan. Timo T.A. Mikkonen oli haastattelemassa häntä johonkin tv-ohjelmaan, ja huikkasin sitten siitä sivusta, että ”great show yesterday”. Dio vastasi, että ”thank you, kids were great!”
Dio tuli tavattua pidemmän kaavan mukaan myöhempinä vuosina, ja eräs ikimuistoisista kerroista tapahtui talvella 1997, kun Dio yhtyeineen esiintyi Helsingin Tavastialla. Sain järjestettyä itseni takahuoneeseen konsertin jälkeen, ja siellä sitten tuli turistua maestron kanssa enemmänkin. Aivan loistava herrasmies, kerta kaikkiaan!
2. Minun täytyy mainita kolme albumia, sillä yksittäisten kappaleiden valitseminen tuntuu liian haastavalta tehtävältä. Ensimmäiseksi pitää nostaa esiin jo mainittu Long Live Rock ’n’ Roll, sillä sen merkitystä omalle muusikon uralleni on mahdotonta korostaa liikaa. Nightwishin yhteydessä mainitaan usein termejä, kuten ”sinfoninen heavy” ja ”progressiivinen metalli”, ja Rainbow teki jotakin sellaista esimerkiksi Gates Of Babylon -kappaleen myötä jo 70-luvulla!
Myös Black Sabbathin Heaven And Hell on aivan mieletön albumi. Aivan kuten Long Live Rock ’n’ Roll -pitkäsoitolla, myös tällä levyllä Dio on uskomattoman uransa uljaimmassa iskussa.
Toki esiin täytyy nostaa myös Dion soolouran aloittanut Holy Diver. Hänen äänensä on edellä mainittuihin, vähän varhaisempiin levyihin verrattuna hieman kypsynyt, ja samalla se kaikista kovin nuoruuden into on aavistuksen laantunut, mutta tämä ei ole missään nimessä moite. Holy Diver on alusta loppuun mestarin työtä.
Tarot on versioinut Kill The Kingin. Sen liveversion pariin pääsee täällä. Marko Hietala vaikuttaa myös Black Sabbathin tuotantoa coveroivassa Sapattivuosi-yhtyeessä, ja täällä voi kuunnella Ihmisen merkki -kappaleen. Biisin alkuperäisen version laulaa Ronnie James Dio, ja sen nimi on The Sign Of The Southern Cross.
Janne Halmkrona (CMX)
1. Näin Dion ensimmäisen kerran lavalla Mannheimissa, Saksassa, Monsters Of Rock -festivaalilla 1990. Ja seuraavaksi heti perään Heaven & Hellin kanssa Helsingin jäähallissa 2009. Jäähallin keikan jälkeen pääsin Ronnien kanssa lähietäisyydelle, kun Tony Iommin tytär Toni Marie kutsui minut yhtyeen bäkkärille. Dio oli juuri sellainen kohtelias herrasmies, kuten olin kuvitellutkin. Hän ei tuntunut pahastuvan siitäkään, kun muutamia kutsumattomia ystäviäni ilmestyi yllättäen takahuoneeseen. Itse taisin siinä vaiheessa lähteä ahdistelemaan isä-Iommia. Hah hah!
2. On tietysti älyttömän vaikea valita kolme kovinta Dio-vetoa, mutta nimetään nyt sitten yksi biisi jokaiselta miehen tunnetulta bändiltä – paitsi Elfiltä.
Rainbow’n Gates Of Babylon kiilaa niukasti ohi Stargazerin sen vuoksi, että itse ostin aikoinaan Long Live Rock ’n’ Rollin ja kaverini hankki Risingin.
Black Sabbathilta pitää nostaa esiin The Sign Of The Southern Cross. Jotenkin ne kappaleet, joissa Dio esittelee koko repertuaarinsa hauraasta falsetista ärjympään uhoon, iskevät parhaiten. Toki sävellyskin on puhdasta neroutta. Niin ja pakkohan Diolta on valita yksi biisi, jossa mainitaan sateenkaari.
Dion The Last In Line on loistava biisi. Kappaleessa oli muistaakseni aivan mahtavan kökkö video, mutta en aio mennä YouTubeen muuttamaan mielikuvaani. Laulusuoritus on jok tapauksessa äärimmäisen hieno.
Janne Halmkrona on Black Sabbathin tuotantoa coveroivan Sapattivuosi-yhtyeen kitaristi. Neon Knights -kappaleesta tehdyn Pelon lait -videon pariin pääsee täällä.
Sami Hinkka (Ensiferum, Metal De Facto)
1. Dio kuuluu niihin artisteihin, joita kuulin pienestä pitäen isoveljieni huudattaessa vinyyleitä ja kasetteja. Pienenä poikana hurjat levynkannet tekivät aina lähtemättömän vaikutuksen, ja muistan tuijottaneeni Holy Diverin kantta lumoutuneena olohuoneemme lattialla, samalla kun ko. kappale pauhasi kajareista ja isäni huusi tuskaisena, että “pitääkö sitä nyt niin kovaa kuunnella?” Muistan myös hyvin, että Ronnie James Dion ”vaatimaton” taiteilijanimi herätti varsin reilusti kunnioitusta, kun eräänä päivänä kuulin, mitä Dio tarkoittaa.
Näin Dion livenä Helsingin jäähallissa vuonna 2005. Jos miehen äänessä oli ääretöntä karismaa levyllä, niin hänen suruutensa tuntui livenä vielä tuplasti suuremmalta.
2. Mainitsen ensimmäiseksi Holy Diverin. Tarvitseeko tätä oikeasti edes perustella? No, biisistä löytyy eräs maailmankaikkeuden tunnistettavimmista riffeistä ja vokaalisuoritus on uskomaton. Ja kun en edes kuuntele rockia soittavia radiokanavia, niin en ole vielä tähän päivään mennessäkään kyllästynyt tähän ikivihreään.
Man On The Silver Mountain… Tällaista jälkeä syntyy, kun Dion ja Ritchie Blackmoren kaltaiset virtuoosit lyövät luovat päänsä yhteen. Groovaava, mutta erittäin heavy kappale. Biisin nimihän on ilmeisesti myös kaiverrettu Dion hautakiveen?
Kolmanneksi mainitsen Kill The Kingin. Toki vaikkapa Black Sabbathin Mob Rules -levyn kohokohdat tekisi mieli nostaa esiin, mutta Kill The Kingiä ei vaan voi ohittaa. Eteenpäin runnova meininki, tilulilu-kitarat ja raivoisat laulusuoritukset saavat kuuntelijan adrenaliinin virtamaan. Tästä(kään) ei heavy paljoa parane!
Sami Hinkka vaikuttaa Ensiferumin lisäksi myös power metal -yhtye Metal De Factossa. Kummankin yhtyeen ulosannista on luonnollisesti löydettävissä Dio-vaikutteita – enemmän tai vähemmän!