Heinäkuun 13. päivänä vuonna 1973 ilmestyi Queen-yhtyeen oma nimeä kantanut esikoispitkäsoitto. Levyn demosessiot pidettiin Lontoon De Lane Lea -studiolla joulukuussa 1971 ja itse levy äänitettiin alkukesästä 1972 Lontoon Trident-studiolla. Levyn kymmenestä kappaleesta yksi oli rumpali Roger Taylorin käsialaa, neljä kitaristi Brian Mayn kynästä ja loput nokkamies Freddie Mercuryn tuotoksia (Doing All Right -kappaleen tekijätietoihin on merkitty myös Tim Staffel, joka oli Mayn ja Taylorin kanssa Queenin esiasteena toimineessa Smile-yhtyeessä). Basisti John Deacon, jonka nimi oli merkitty levyn kansivihkoon muotoon Deacon John, sai ensimmäiset tekijäkrediitit vasta yhtyeen kolmannelle levylle.
Pienellä budjetilla syntynyt levy äänitettiin studiolla pääosin iltamyöhään ja öisin, kun kukaan muu ei käyttänyt studiota. Äänitykset eivät sujuneet täysin ongelmitta, sillä yhtye oli niin tykästynyt De Lane Lea -studiolla tehdyn demon soundeihin, että eivät millään hyväksyneet tuottaja Roy Thomas Bakerin Trident-studiolla aikaiseksi saamaan soundiin, vaikka Trident olikin siihen aikaan huippuvarusteltu. Brian May muisteli alkuvuodesta julkaistussa Guitar World -lehden haastattelussa bändin olleen levyyn siinä mielessä hieman pettynyt.
”Meidät pistettiin studioon, jota pidettiin teknisesti edistyneenä ja he ajattelivat, että heillä on homma hanskassa. Mutta heidän soundinsa oli hyvin kuollut. Se oli vastakohta sille, mihin tähtäsimme”, May harmittelee.
”De Lane Lea -studiolla tekemämme demot olivat lähempänä sitä, mistä haaveilimme – kauniit, avoimet rumpusoundit, kitarassa tilan ääntä ja kaikkea sellaista.”
Lopulta ääniteknikko Mike Stone saapui hätiin ja sai aikaiseksi soundin, jonka bändi hyväksyi ja äänitykset saatiin hoidettua maaliin. Vaikka bändin tavaramerkkisoundi vielä haki uomaansa, huokui yhtyeen kokeileva ja seikkaileva luonne jo esikoiselta, joka oli sekoitus sen ajan hard rockia, progea ja heavy metalia. Ja kuten levyn kansivihkoonkin on ylpeästi kirjoitettu: ”kukaan ei soittanut syntetisaattoreita”.
”Se on hyvin tunteisiin pohjautuvaa ja raaka, mutta sillä on paljon melodioita ja hitosti harmonioita. Teimme kaikenlaisia kokeiluja, joka osoittaa, miten vapaita halusimme olla”, May tuumaa.
”Se oli tavallaan alku sille, että kyllä, me voimme tehdä näin. Me teimme omat sääntömme.”
Levyltä julkaistiin kaksi singleä, albumin avaava Mayn käsialaa oleva Keep Yourself Alive sekä Mercuryn Liar. Kumpikaan singleistä ei menestynyt kaupallisesti, mutta ne pysyivät pitkään yhtyeen keikkavakioina. Arvostus erityisesti Keep Yourself Alive -kappaletta on myöhemmin kasvanut ja esimerkiksi Rolling Stone -lehti nosti sen ”100 parasta kitarakappaletta” -listalleen sijalle 31. Sama koskee ylipäänsä koko levyä: se sai ilmestyessään melko vaisun vastaanoton, mutta arvostus levyä kohtaan on myöhemmin kasvanut. Albumi on myynyt kultaa sekä kotimaassa Isossa-Britanniassa että Amerikassa, jossa levy julkaistiin syyskuussa 1973.
