Black Sabbathin esikoisalbumi Black Sabbath julkaistiin 13. helmikuuta 1970 eli se täytti juuri tasan 50 vuotta. Rolling Stone -lehti julkaisi merkkipäivään liittyen mittavan artikkelin levyn historiasta ja haastatteli muun muassa levyn ikonisen kannen kuvannutta Keith ”Keef” Macmillania sekä kannessa poseerannutta Louisa Livingstonea.
”Rehellisesti sanoen se oli ensimmäinen kerta, kun oikeasti pidin sen kaltaisesta raskaasta rockista. Se levy teki minusta elinikäisen fanin”, valokuvaaja Macmillan sanoo.
Kuvauspaikaksi valikoitui vanha ja ränsistynyt Mapledurhamin mylly Oxfordshiressä, koska se sopi hyvin bändin musiikin kanssa. Livingstone palkattiin malliksi pääasiassa pituutensa vuoksi, sillä noin 150 senttinen malli sai ympäristön näyttämään isommalta. Livingstone muistelee heränneensä kuvauspäivänä neljältä aamuyöllä ja Macmillanin heitelleen veteen kuivajäätä saadakseen savua kuviin. Lopulta tämä päätyi käyttämään perinteisempää savukonetta.
”Muistan, että silloin oli jäätävän kylmä”, sanoo Livingstone, joka oli kuvausten aikaan noin 19-vuotias ja joka esiintyi myöhemmin muun muassa Fair Weatherin sekä Queenin levynkansissa.
”[Livingstonella] ei ollut kaavun alla ollenkaan vaatteita, koska olimme sitä ennen kokeilleet vähän rohkeampia juttuja. Mutta totesimme, etteivät ne toimineet. Kaikenlainen seksuaalisuus söi sitä uhkaavaa tunnelmaa, jota haettiin. Mutta hän oli mahtava malli – hän oli todella rohkea ja ymmärsi, mitä yritin tehdä”, Macmillan sanoo.
”Se oli vain sellaista ’Seiso siinä ja tee näin’. Hän varmasti mainitsi, että kuva tulee Black Sabbathille, mutta se ei silloin merkinnyt minulle mitään”, Livingstone lisää ja sanoo, ettei yhtyeen musiikki koskaan uponnut hänelle.
Macmillanin toimesta levyn sisäkansiin lisättiin myös ylösalaisin käännetty risti, koska hänen mielestään ”se istui bändin tyyliin”. Mystisyyttä lisäsi se, ettei kansissa tai sisälehdillä ollut bändin kuvaa – Macmillan ei tosin enää muista syytä, miksi sellaista ei lisätty. Bändin jäsenet pitivät kansikuvasta, mutta väärinpäin oleva risti oli heistä hieman liikaa.
”Emme me olleet sellaisia. Eikä kukaan ollut puhunut bändin kanssa asiasta etukäteen. Siitä lähtien olinkin aina varuillani levy-yhtiön suhteen”, rumpali Bill Ward sanoo.
”Olimme luoneet imagon ja he veivät sen entistä pitemmälle sen ristin kanssa. Se osaltaan auttoi mutta aiheutti myös paljon ongelmia, koska meitä luultiin joksikin hiton noidiksi ja ties miksi. Kukaan ei tiennyt, miltä me näytimme tai mitään sellaista, joten se loi pelkoa”, kitaristi Tony Iommi lisää.
