Jos on siteerannut Dave Grohlia kirjassaan, ei sitä voi jättää kertomatta hänelle.
Minun ja kollegani Jaakko Mikkolan tietokirja Ruisrock 1970-2020 – Tarinat, totuudet ja myytit käsittelee myös Nirvanan Ruisrock-vierailua kesällä 1992. Edellisenä syksynä julkaistun kakkosalbumi Nevermindin valtaisa suosio villitsi yleisön Ruissalossakin kaoottiseen vyöryyn. Järjestäjät pelkäsivät, ettei keikasta selvitä kuolonuhreitta.
Huolissaan oli myös Nirvana-rumpali Dave Grohl.
”Älkää kuolko, okei? Sovitaanhan että kukaan ei kuole.” Näin Grohl puhuttelee yleisöä Youtubeen päätyneellä rosoisella keikkatallenteella.
Lähes 30 vuotta myöhemmin hän tavoittaa heti ajanjakson, josta puhun.
– Tapahtuikohan tämä samoihin aikoihin, kun Pearl Jamilla oli ongelmia siellä Tanskan festivaalilla?
Kyllä. Myös Pearl Jam oli kiinnitetty Ruisrockiin 1992. Yhtye perui tulonsa viime hetkillä, ilmoittaen syyksi solisti Eddie Vedderin hermoromahduksen Roskildessa.
– Keikoilla ei enää vain seisoskeltu ja tanssahdeltu hillitysti. Siellä moshattiin ja stagedaivattiin. Promoottorit ja turvallisuusväki eivät osanneet varautua siihen, että yleisöt reagoivat yhtäkkiä intensiivisemmin.
Myös Nirvana yllättyi. Yhtye oli tottunut soittamaan muutama sata katsojaa vetävillä klubeilla. Nevermind kasvatti yleisömäärät eksponentiaalisesti.
– Klubeilla yleisöt olivat riehakkaita, mutta huomaavaisia. Jos joku kaatui pitissä, hänet nostettiin ylös. Isommissa yleisöissä tuollaista oli vaikeampi hallita. Rakastimme yleisöämme ja halusimme, ettei kenellekään satu mitään. Se oli pelottavaa, ja kuvasti myös bändin tuolloista sisäistä tilaa.
Nirvanan tie päättyi kitaristi-laulaja Kurt Cobainin itsemurhaan keväällä 1994. Foo Fighters palautti Grohlin pienille klubeille. Keikkamatkat taittuivat taas pakettiautossa.
Grohl työstää parhaillaan dokumenttielokuvaa What Drives Us, joka palaa monien suuriksi kasvaneiden yhtyeiden varhaishetkiin pakuun pakkautuneina.
– Dokkari kysyy, mikä inspiroi meitä perustamaan bändin ystävien kanssa, hylkäämään muut mahdolliset tiet elämässä ja hyppäämään pakun kyytiin – ilman takeita, että se johtaa mihinkään muuhun kuin musisointiin ja hauskanpitoon kaverien kesken.
Foo Fighters omistaa yhä pakun, jolla teki ensimmäisen jenkkikiertueensa. Mittarissa lienee puoli miljoonaa mailia, mutta auto kulkee yhä. Jos Grohl järjestää grillikestit luonnon helmassa, taittuu matka uskollisella pakulla.
– Se ei ole vain auto. Se edustaa minulle monia tärkeitä asioita. Joten päätin tehdä elokuvan juhlistaakseni sitä.
Kulkuneuvon oli tarkoitus olla mukana Foo Fightersin 25-vuotisjuhlallisuuksissa. Yhtye aikoi viime vuonna toisintaa ensimmäisen kiertueensa, vierailla samoissa kaupungissa samoina päivämäärinä kuin vuonna 1995, mutta klubien sijaan areenoilla.
– Pyöreä lava olisi pystytetty keskelle areenaa. Ennen keikkaa yleisö olisi nähnyt noin seitsemän minuutin pätkän dokumentista. Sitten olisimme saapuneet, vanhalla pakullamme tietenkin, ja parkkeeranneet lavan viereen. Olisimme nousseet lavalle, rokanneet kolme tuntia, pakkautuneet takaisin pakuun ja ajaneet tiehemme.
Teksti: Jukka Kittilä
Lue koko Foo Fighters -haastattelu Soundista 2/21.
