Elämäni soundit: Huojuvan Ladon Suonna Kononen kertoo, mitkä levyt johdattivat kantrin pariin ja mikä soi kaunosieluvaihteen iskiessä

20.7.2022 14:09

Teksti: Asko Alanen

Suomalaisen folk & country -musiikin juurevin pelimanniporukka Huojuva Lato on julkaissut seitsemännen albuminsa Utopia, Texas. Laulaja, tarinankertoja ja kitarankielien helistelijä Suonna Kononen toteaa ensitöikseen, ettei yhtye ole halukas hirttäytymään silkkaan kantriin, vaan kallistuu vaivatta rockin suuntaan, vaikkapa Tom Pettyn tai Neil Youngin tapaan. Onpa levyllä myös Suonnan juuri julkaistun romaanin Tie päättyy meren rannalle teeman inspiroima lähes progetyylinen, neliosainen laulueepos. Kulttuurijournalistina, musakriitikkona ja tietokirjailijana kunnostautuneen muusikon elämän soundit ovat yllättävän monimuotoiset.

– Huojuvan Ladon kanssa pyritään jopa itsetarkoituksellisesti muuttumaan, Suonna tunnustaa.

– Meillä on pieni, lämminhenkinen fanipiiri, jonka kanssa voi testailla niitä yhteisiä asioita, mistä soittajat ja kuulijat tykkäisivät. Nyt kun yksi kokonaisuus on pois käsistä, on hyvin mukava olo. Taas on tilaa luovuudelle ja biisejä alkaa kertyä pöytälaatikkoon.

– Akustinen kitara on sieluni soitin, jolla sävellän biisejä tuotavaksi treeneihin. En tee valmiita bändidemoja, vaan mies ja kitara -aihioista kukin muusikko sovittaa oman osuutensa. Mielellään kasvattaisin kokoonpanoa, jos se ei hankaloittaisi treeniaikojen sopimista ja bussiin mahtumista. Toisaalta duohommissa Pillin (Pajukallio) kanssa laulut voi riisua olennaisiin osiinsa. Ystävien kanssa tykkään levyttää, suunnitteilla onkin Ladon ja kumppanien Paluu Takkulan baariin -jatkoprojekti.

Utopia, Texas -tarina syntyi reissusta Ilkan kanssa Steel Guitar Conventioniin, kun matkalla poikettiin Utopian pikkukaupungissa. Pyhä Severi on tietysti Suhonen, jonka vahanukke Varkauden huoltoaseman vitriinissä loihti mielikuvan reissumuusikoiden pyhimyksestä. Vallilassa purettu Ava-hotelli on myös ansainnut oman muistolaulunsa kaikista niistä kerroista, kun siellä on kiertävän soittajan elämää vietetty.

– Kesäksi on pari festaria sovittuna, mutta kiva olisi myös päästä Tampere-Helsinki -akselille esiintymään. Bensan hinnanousu huolettaa, kun jo nyt treenien pito Joensuun – Valtimon etäisyyksillä käy kalliiksi. Yhdessä soittamisen riemun vuoksi etätyötkään eivät houkuta. Ei näihin naamoihin kyllästy.

Levy, joka johdatti suomikantriin
Nääsvillen Veljekset: Mutta muista…
”Olen kuunnellut kaikki Freukkarit ja Myllykosken soolot huolellisesti, mutta Nääsvillen Kapa Ahonen on suomikantrin great unsung hero. Loistavia tarinalauluja siirtolaisuudesta ja rakennemuutoksesta. Nimikappale soi radiossa 1984 ja oli ensikosketukseni Nääkkäreihin.”

Levy, joka laajensi progekäsitystäni
Saga: Saga
”Aikaansa edellä olleen kanadalaisbändin debyytti täynnä sähäköitä ässäbiisejä. Saga laajensi 70-luvun jenkkiprogen maailmaa siinä missä neoprogemiehet Britanniassa. Michael Sadler kailottaa Freddie Mercuryn teatraalisessa hengessä ja Ian Crichton staccato-kitaroi persoonallisesti.”

Levy, joka johdatti countryyn
Nitty Gritty Dirt Band: Will The Circle Be Unbroken
”Kuopion kirjaston tripla vei bluegrassin ja countryn maailmaan. Nymanin Rocktiedosta sen bongasin. Lämminhenkinen studiolive väliturinoineen. Kun Lato levytti nimibiisin Herran huosta kaiken kantaa Jussi Raittisen kanssa, yksi kehä kaartui umpeen.”

Levy, joka ei tarvitse rumpusettiä
Kumma Heppu & Lopunajan Voidellut: Murheellisen hahmon ritari
”Laulelman ja folkin ystävänä kiinnostun aina kun rummut jäävät pois. Hyvää haastetta sovitukseen ja soittoon. Suosikkini heppulevyistä; Aamuöinen kaupunki, Kesä, Kulkuri, mestarillista lauluntekoa. Ja se Pike Kontkasen viulu.”

Levy, joka soi kaunosieluvaihteen iskiessä
Camel: Breathless
”Andy Latimerin sävelkynä ja lyyrinen sähkökitarismi vetoavat kaunosieluuni. Wigwamin deep pop -vaiheen ystäville suositan Camelia, joka operoi samoissa rekistereissä, ilman Pembroken nerokasta pidäkkeettömyyttä, tosin.”

Paras moderni folklevy
Joni Mitchell: Night Ride Home
”Nimikappale on meikäläisen maailmassa ehkä se suurin autoiluaiheinen biisi. Mahtava laveeraus öisestä Amerikasta. Kaikin puolin onnistunut moderni folklevy, jolla Joni peittosi 80-luvun levytystensä teknisen kylmyyden.”

Levy, joka on kuin kypsynyttä viiniä
David Crosby: For Free
”Crosby Stills Nash & Young ovat kulkeneet mukanani koulupojasta. Huolellisimmin olen kuunnellut tietysti Niilot, mutta Crosbyn viime vuosien tasokkaat levyt ovat olleet mukava yllätys. Emeritus-hippi tulkitsee sieluunkäyvästi.”

Levy, joka soi keikkareissuilla
Man: Rhinos, Winos + Lunatics
”Kononen & Pajukallio -keikkamatkoilla soi usein Man. Duon juniori saa seniorilta ihastuttavia aikalaismuistoja ja tallettaa ne sydämeensä. Manin löysin 70-luvun Soundien ja Platat-kirjojen avulla. Kiitos Walde, Jussi ja muut soundilaiset!”

Artikkeli on julkaistu Soundissa 6/22.

Lisää luettavaa