Hyvä Suomi! Savolaista ilkikurisuutta Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen tapaan

Erään laulun anatomia. Uudessa juttusarjassamme puretaan atomeiksi yksi ajankohtainen laulu.

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Toisen luokan kansalainen
Säv: Jari Huttunen, san: Timo Rautiainen, sov: Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus
Julkaistu 3.11.2017 albumilla Lauluja Suomesta
Avainrivi: ”Nyt armonpaloilla elätän perheeni / Joku toinen tahtoi elää leveästi.

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus -yhtyeen Lauluja Suomesta -paluulevyn raita numero kaksi syntyi kitaristi Jarkko Petosalmen havainnosta, että albumi tarvitsi vielä yhtä raskasta biisiä.

– Tarkoituksellisesti lähdinkin hakemaan uhkavaa ja painostavaa tunnelmaa, joka kantaisi läpi koko kappaleen, kertoo kappaleen säveltänyt Jari Huttunen.

Huttunen ei kokenut kappaleen äärellä mainittavampaa luomisen tuskaa. Ensiksi syntyi intromainen alkuriffi, jonka jälkeen sävellyksen muut osat putoilivat paikoilleen vaivatta.

– Sävellajina on alusta loppuun H, ja koko ajan pyöritään aika saman henkisten riffien ympärillä. Kertosäe on polveileva verrattuna muuhun kappaleeseen. Tämän c-osa oli alun perin hyvin suora juntta, mutta sovitusvaiheessa Jarkko kehitti siihen erilaisen kitararytmin, mikä elävöittikin lopputulosta. Toki oman lisämausteensa c-osaan tuovat myös siihen soitetut synat. Koillismaan kuninkaan sovituksellinen kikka oli myös vääntää muutama sointu alkuriffistä bläkkis-muotoon, mikä olikin sitten se kuuluisa viimeinen naula arkkuun.

Säveltäjä kiittelee, kuinka lopullisen kappaleen ahdistuneisuus virittyy äärimmilleen Timo Rautiaisen tekstin maalaileman ankean Suomi-kuvan myötä.

Rautiainen teki kaikki albumin tekstit valmiina olevaan musiikkiin.

– Idea käsitellä Helsinginkadun leipäjonoa syntyi eräänä aurinkoisena iltapäivänä jokunen vuosi sitten, kertoo Rautiainen.

– Olin Jarkon ja Jussi Lammen kanssa ostamassa laatikollista Jaloviinaa Hesarin Alkosta samaan aikaan, kun ihmiset kerääntyivät jonottamaan Hurstin jakelupisteen ovien avautumista. Jälkeenpäin mietin tapahtunutta paljonkin. Sitä, miten huonosti osalla meistä menee vauraassa isänmaassamme. Mikä on mennyt pieleen?

Säveltäjän tapaan myös lyyrikon hommat sujuivat tällä kertaa varsin kivuttomasti.

– Melko nopeasti tämä teksti muotoutui. Säkeistöt kertovat siellä jonossa seisovan päähenkilön mietteistä ja vallitsevasta elämäntilanteesta. Kertosäkeessä visioidaan yhteiskuntamme synkkää tulevaisuutta laajemminkin. Jos eriarvoistava kehitys jatkuu nykyisen kaltaisena, alkavat autot palaa täälläkin. Kertsissä kajahtava ”Hyvä Suomi!” -huudahdus on savolaista ilkikurista kommentointia puhtaimmillaan.

”Kertsissä kajahtava ”Hyvä Suomi!” -huudahdus on savolaista ilkikurista kommentointia puhtaimmillaan.”

Jyväskyläläisessä Electric Fox -studiossa tallennetun kappaleen äänityssessiot alkoivat albumin kaikkien biisien tapaan sillä, että rumpali Seppo Pohjolainen soitti rummut klikkiraidalla varustetun demon päälle. Sen jälkeen olivat vuorossa Jarin ja Jarkon komppikitararaidat.

– Kosolti haastetta tarjosi joka suhteessa märkä kesä. Keikkabussissa marinoituneet keihäät olivat keränneet kosteutta siinä missä niiden soittajatkin. Vireongelmat olivat massiivisia, mutta niistä selvittiin voittajina. Kitaroita tallennettiin aina tarpeen tullen muun äänittämisen lomassa aina studiosession loppumetreille saakka. Juuri yövuorostaan vapautunut Nipa (Nils Ursin) hoiti bassoraitansa tapansa mukaisesti alta aikayksikön. Bassollaan, joka taas kerran oli köytetty liian korkealle.

Laulusuoritusten äänityksiin omasta mielestään hyvin valmistautunut Rautiainen uskoi hänkin selviävänsä urakastaan helpolla.

– Mutta takki olikin jälleen unohtunut hieman auki – laulaminen oli yhtä hankalaa ja vastenmielistä kuin aina ennenkin. Tykkään laulaa, mutta en studiossa. Hommasta selvittiin, kiitos lehmänhermoisen äänittäjämme Tuomaksen (Kokko), joka tinkimättömällä ammattitaidollaan sai piiskattua solistin parhaimpaan suoritukseensa.

Rautiainen huomauttaa, että laulujen jälkeen äänitetyt solistin kitaraosuudet herättivät tuttuun tapaan hilpeyttä yhtyeen ”osaavassa siivessä”.

– Timo koki taas kerran, ettei hänen pitkää ja vaiherikasta uraansa kitaristina arvosteta riittävästi, vinoilee Huttunen lempeästi.

– Koko komeuden kruunasivat Sepon ja Nipan taustalaulut, Nipan koskettimet ja erillinen huutokuoro. Sitten vaan fileet Postin ruohonleikkurin niskassa Finnvoxille Karmilan miksattaviksi ja Jussilan masteroitaviksi. Valmista tuli.

Teksti: Eero Tarmo
Julkaistu alun perin Soundissa 9/2017