Kirja-arvio: Sapattivuodesta tuttu Hannu Paloniemi kirjoittaa tunteella lapsuudesta perhetragedian varjossa

Hannu Paloniemi
Lumiluolapoika
Like

Hannu Paloniemi on Lapin yliopiston suomen kielen lehtori, mutta Soundin lukijakunnasta osa tuntenee hänet taannoin Black Sabbathia suomeksi esittäneen Sapattivuosi-yhtyeen laulaja–sanoittajana. Lumiluolapoika on hänen esikoisromaaninsa, ilmeisen omakohtainen kuvaus varttumisesta teiniksi Torniossa 80-luvun alussa, perhetragedian varjossa mutta musiikin elähdyttämänä.

Esikoiskirjailijaksi Paloniemi on ehtinyt katsella elämää monelta kantilta, mutta tavallaan Lumiluolapoika on aika odotuksenmukainen debyytti. Onko se sitten autofiktiota, sitä on turha jäädä pohtimaan. Romaanin kerrontanäkökulma on Lauri-nimisen pojan eikä Hannu Paloniemen. Hänen äitinsä sairastuu ja kuolee syöpään pian sen jälkeen, kun perhe on muuttanut Itä Lapista Tornioon suurin odotuksin.

Joka tapauksessa Lumiluolapoika on vahvimmillaan teemoissa, jotka maistuvat oikealta elämältä, ja se taas on aina sattumanvaraista eikä usko käsikirjoitusoppaita. Lauri-pojan tunteet äitinsä kohtalon äärellä tuntuvat karheudessaan ja heittelehtivyydessään aidolta murrosiältä, niin myös hapuileva ensirakkaus suloiseen Sannaan ikävaiheessa, jossa sellaisia tunteita on mahdotonta artikuloida.

Sittenkin kaikkein vaikuttavinta ja romaanin suositeltavaksi lukukokemukseksi nostavaa ovat ensinnäkin kuvaukset raja- ja joensuistokaupungin laajasta maisemasta ja vuodenajoista – ja musiikista, oli se sitten Laurin pianotunneilla soittamaa klassista tai koulun juhlasalissa varhaisella keikalla nähtyjä Terveitä Käsiä.

Ajan ja paikan tiivistelmänä Lumiluolapoika on ehdottoman tarpeellinen.

Teksti: Niko Peltonen
Arvio on julkaistu Soundissa 3/23.