SAPATTIVUOSI: Sapattivuosi

Black Sabbathin coverointi on vaikea, mutta paljon harrastettu laji. Aikojen saatossa muutama yhtye on saanut kiinnostavaakin jälkeä aikaan, mutta pohjimmiltaan Sabbathin nostalginen versioiminen on taiteellisesti yhtä merkittävää kuin Jiri Nikkisen loppumaton The Beatlesin ryöstöviljely. Sapattivuosi poikkeaa aiemmista yrittäjistä siinä, että sen tarkoitus ei ole tehdä biiseistä cover-versioita, vaan esittää ne mahdollisimman autenttisesti ainoana poikkeuksena suomen kieli. Kun mukana on CMX:n ja Pohjannaulan jäseniä, olisi helppo tuomita Sapattivuosi kyllästyneiden muusikoiden henkireikänä.

Ennakkoluuloista huolimatta levy on komeaa kuultavaa. Black Sabbathia pystynee kuka tahansa vähänkin soittotaitoinen tulkitsemaan. Eri asia on, kuka viitsii kuunnella hengettömiä versioita omista suosikkikappaleistaan. Sapattivuosi tekee kaikkensa kuulostaakseen aidolta asialta ja etenkin vokalisti Hannu Paloniemi tekee hienoa jälkeä. Muutenkin tyylitaju on kohdallaan: levyn soundimaailma on tunkkaisuudessaan niin 70-lukuinen kuin se vain suinkin on mahdollista ja levy kahdeksan kappaleen mittaisena juuri oikeiden Sabbath-kiekkojen kaltainen. Kaunis kiitos myös siitä, että ainiaaksi loppuunkaluttua Paranoidia ei albumilta löydy.

Tietysti koko levyn idea on täysin älytön. Paljon enemmän kiinnostaisi nähdä kuinka pahoja hippejä Sapattivuoden jäpikät ovat livenä. Kotonahan voi aina kuunnella niitä oikeita Sabbath-levyjä. Mutta erinomaisesti tehtyä työtä on pakko arvostaa.