Olen yrittänyt tänä keväänä säädellä omaa internetin käyttöäni jollain lailla järkevämmäksi. Käytännössä se on tarkoittanut, että olen yrittänyt lukea huomattavasti vähemmän, mitä ihmiset ajattelevat eri asioista. Kun virologit muuttuivat yhdessä yössä sotastrategikoiksi, olin yhtä valmis räjäyttämään internetin kuin takavuosien meemistä tuttu autokauppias.
Emme ansaitse jotain niin hienoa kuin internet, jos hukkaamme sen mahdollisuuden piereskelemällä ilmoille typeriä ajatuksia vain siksi, koska se on mahdollista. Uusi internetsääntöni on: vähemmän nykyhetkeä, enemmän historiaa. Noin yhden sunnuntaibrunssin verran kestävät sunnuntailisäkohut voivat lipua ohitseni ihan mieluusti jatkossakin.
Yksi kevään parhaista löydöistä tässä aivoja hellivässä zen-puuhassa on ollut syriancassettearchives.org-sivusto. Edelleen jaksaa yllättää, miten vähän länsimaisissa medioissa nostetaan esille ei-länsimaista musiikkia, vaikka netti nimenomaan voi demokratisoida ja laajentaa musiikin käsittelyä. Mainitsemani sivusto kerää erilaisten syyrialaisten artistien kasetteja digitaalisessa muodossa kuunneltavaksi, täysin ilmaiseksi. Julkaisut ovat pääasiassa vuosilta 1970–2000.
Projektin takana on Mark Gergis, joka on kerännyt syyrialaisia kasetteja vuosien 1997–2010 aikana. Syrian Cassette Archives muistuttaa paljon Brian Shimkovitzin Awesome Tapes From Africa -projektia, joka on nostanut Ata Kakin kaltaisia artisteja maailmanmaineeseen vuosikymmeniä sen jälkeen, kun artisti julkaisi ainoan kasettinsa hyvin pienelle yleisölle. Toisin kuin Shimkovitz, Gergis ei ole lähtenyt kaupallistamaan projektiaan ja julkaisemaan kasetteja uudestaan.
Gergisin tavoitteena on preservoida syyrialaista musiikkikulttuuria ja -perinnettä, joka ei ole Syyrian vuonna 2011 alkaneen sisällissodan jäljiltä entisellään. Monet muusikot ja tuottajat ovat poistuneet maasta ja niin materiaalia kuin tuotantovälineitä on tuhoutunut.
Sivuston löydettyäni aloin kuunnella aina yhden kasetin päivässä. Suosittelen tutustumaan, jos Omar Souleyman on jäänyt ainoaksi syyrialaiseksi häälaulajaksi, johon olet törmännyt.
Talvella, kuukausia ennen Ukrainassa käytävää sotaa, löysin puolestaan Shukai-nimisen levy-yhtiön. Nykyään tosiaan on kaikkea: yhtiö keskittyy julkaisemaan ainoastaan ukrainalaista musiikkia 1960-luvulta 1990-luvulle. Eli Neuvostoliiton aikaista musiikkia, joka tuskin on meille aikanaan kovin tutuksi tullut.
”Kun virologit muuttuivat yhdessä yössä sotastrategikoiksi, olin yhtä valmis räjäyttämään internetin kuin takavuosien meemistä tuttu autokauppias.”
Shukai on julkaissut esimerkiksi säveltäjä Volodymyr Bystriakovin musiikkia, jonka filmisävellykset ovat täysin hillittömiä. Seiskatuumaisena singlenä julkaistu Battlefield (1986) on soundtrack Stephen Kingin Taistelukentästä tehtyyn animaatiotrilleriin. Pelkästään kahden minuutin introssa on ainekset noin neljään biisiin, edeten tummasävyisestä videopeliestetiikasta silkkaan Miami Vicen ja saippuaoopperoiden juustoiluun.
Vielä enemmän pidän kuitenkin Bystriakovin sävellyksistä Liisan seikkailut peilimaailmassa -animaatioon. Vuonna 1982 sävelletty Alice Through The Looking Glass (Music For Animated Television Film) sai ensijulkaisun levynä vasta Shukain myötä. Teos on kuin happoiset päiväunet kesähelteillä puun juurella.
Happoisuudessa ja intensiteetissä ei häviä myöskään Shapoval Sextetin Kobzareva Duma (1976), joka on kolmen kappaleen mittainen groovaavan fuusio- ja free jazzin helmi. Yhteen kappaleeseen mahtuu monia suunnanvaihtoja.
Shukain katalogista löytyy myös kaksi levyllistä nykymusiikkisäveltäjä Valentina Goncharovan musiikkia. Hän teki yhteistyötä myös Pekka Airaksisen kanssa, ja tuloksia heidän kohtaamisestaan voi kuulla Recordings 1987–1991 Vol. 2 -julkaisulla. (Goncharovasta kerrottiin Jazz kiinnostaa -palstalla Soundissa 3/2022.)
Frotee-niminen yhtiö on aloittanut Shukaita aiemmin neuvostoliittolaisen musiikin parissa, keskittyen nimenomaan virolaiseen musiikkiin. Heidän julkaisunsa ovat lyöneet hyvin läpi dj-piireissä: Velly Joonaksen, Tornadon ja Elektran singlet löytynevät jokaisen hyvän maun omaavan dj:n hyllystä. Tai jos ei löydy, niin ehkä internet voi auttaa.
Teksti: Arttu Seppänen
Kolumni on julkaistu Soundissa 6/22.
