Kaarle ja koko Viikate ovat nyt historiansa ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa Simeoni Viikate (Simo Kairistola) ei ole mukana bändissä. Simeonin palvelusaika V-ryhmässä kesti peräti 26 vuoden ja 13 albumin ajan.
– Olihan se iso homma meille kaikille, koko bändille. Kun Simo taannoin soitti ja ilmoitti asiasta, niin kyllä sitä piti vähän aikaa pureskella ja miettiä, miten me saadaan tämä homma puksuttamaan eteenpäin, Kaarle sanoo.
– Kun keikkabussi sitten lähti liikkeelle, niin siinä oli monta hetkeä kun mietin, että miksi auto liikkuu vaikkei kaikki ole kyydissä. Että missä Simo on. Meillä on nyt hyvä lössi kasassa ja olen huomannut, että porukka on alkanut myös avautua ihan eri tavalla eri asioista kun tällaista ravistelua tuli, mutta eivät asiat tietenkään ole enää kuin ennen.
Uusia rumpaleita ei ole ainoastaan yksi, vaan tavallaan kaksi. Askel-albumilla pannuissa kuullaan Viikate-rumputeknikko Kalle ”Kalke” Kukkosta. Nyt kouvostoliittolaisten matkassa taas kulkee rumpali Ohto Pallas.
– Simo oli tuskin ehtinyt ilmoittaa vetäytymisestään, kun hän jo sanoi, että meidän pitäisi ottaa Kalke soittamaan levyllä, koska se on kova luu. Siitä me sitten lähdettiinkin rakentamaan juttua.
– Poikkeusajat vaikutti tähän. Nuo pari vuotta aiheuttivat sen, että musiikkialan ammattilaisia on kadonnut alalta hirvittävät määrät. Kalke on kaveri, jolla oli Viikatteen rumputeknikon hommat ja livesoundi täysin hallussa, joten päätettiin ottaa toinen helvetin kova soittaja mukaan. Sitten me saatiin Ohto matkaan.
Rockin historia on osoittanut, että uusi rumpali voi tuoda bändiin uutta, erilaista energiaa. Näin kävi myös Viikatteelle.
– Hauskin homma Viikatteessa on aina ollut se, että minä ja Simo ollaan oltu tässä bändissä ikään kuin elinikäisellä oppisopimuksella ja ihan oikeasti opeteltu soittamaan ja tekemään musaa tämän bändin kautta, Kaarle naurahtaa.
– Sitten kun bändiin tulee vaikka Ohton tyylinen kaveri, niin ne vaan lähtee treenaamaan, ottaa settilistan haltuun ja sillä on heti ne rock’n’rollin askelmerkit täysin hallussa. Ne on ihan ammattilaisia, me taas ollaan opiskelijoita.
Myös Kaarlen fanittamista bändeistä löytyy tapauksia, joissa epätodennäköisinkin rumpalinvaihdos on onnistunut.
– Aikanaan kun Nicke Andersson lähti Entombedista rokkihommiin, niin fanipojan kulmasta se tuntui siltä kuin pitkä parisuhde olisi päättynyt. En olisi ikinä uskonut, että se kaikki voi kääntyä parhain päin.
– Sitten Peter Stärjnvind osoittautui tolkuttoman kovaksi kannu-ukoksi ja varsinkin Morning Star (2001) osoitti, että asioita voi tehdä myös eri tavalla. Totta kai se alkuperäinen kokoonpano oli sellainen, mitä ei ylitä mikään, mutta tuo oli hyvä esimerkki siitä, että bändi voi keksiä itseään uudelleen ihan erilaisilla energioilla, vaikka asiat muuttuisivat.
Olisiko Viikate voinut tehdä niin sanotusti ”Deathit”? Eli viitaten Chuck Schuldinerin kipparoimaan Death-bändiin, olisiko Kaarle Viikate voinut luotsata bändiä siten, että kaikki tai lähes kaikki jäsenet vaihtuisivat joka levyllä?
– Minusta tuntuu että ne ulkomusiikilliset turinat ja kemiat ovat niin tärkeä osa bänditoimintaa, etten oikein osaa kuvitella sitä, että kaikki perustuisi vain jonkinlaiseen luovaan yksinvaltiuteen ja lavalla suorittamiseen, Kaarle pohtii.
– Viime aikoina on ollut tärkeää, että V-matskun ohella itse olen päässyt tekemään Haaviston Markon kanssa erilaista musiikkia ja sooloilemaankin, ja muutkin ovat tehneet omia juttujaan tahoillaan. Sen myötä ei ole tarvinnut tunkea jonkinlaisella yhden ihmisen visiolla kaikkia juttuja saman orkesterin raamien sisälle.
– Muistan kun kävin Lepakossa Deathin Spiritual Healing -albumin (1990) kiertueella. Soittivat Kreatorin lämppärinä ja sattuneista syistä ilman Chuckia. En edes muista korvaajan nimeä. Olihan se jotenkin nolo viritelmä varsinkin tällaiselle kaverille, jolle vanhan logon aikainen Death oli merkinnyt niin paljon.
– Jos tilanne olisi sama meikämandoliinin kohdalla, niin voisi olla syy katsoa peiliin sen sijaan, että olisikohan vikaa muissakin asioissa kuin taiteellisissa näkemyksissä, fysiikassa tai henkilökemiassa, hah hah!
Teksti: Aki Nuopponen
Lue koko haastattelu Soundista 4/23.