Kuukauden kuvaajavieras: Sami Lommi

Behemoth. 24.2.2020 Hartwall-areena, Helsinki Kuva: Sami Lommi

Toukokuun Soundi-lehden Palsa esittää -palstan kuukauden kuvaajavieras on Soundinkin nettisivuilla osaamistaan usein esitellyt Sami Lommi. Palstaa vetävä valokuvaajakonkari Tomi Palsa kommentoi Lommia näin: ”Suurin osa raskaampaan musiikkiin erikoistuneista keikkakuvaajista suoltaa hyvin geneeristä ja yllätyksetöntä materiaalia. Tuossa ryhmässä Sami Lommi on virkistävä poikkeus. Lommi ottaa tyylikkäitä ruutuja, joita ei tarvitse pelastaa yliampuvalla jälkikäsittelyllä. Tällä kertaa hän tosin yllätti ohessa nähtävillä tupla- tai triplavalotuksilla. Kikkailla voi tyylikkäästi, kun sen osaa.”

Haastattelussa kuukauden kuvaajavieras Sami Lommi

Milloin ja miksi innostuit valokuvauksesta?
– Isäni on aina valokuvannut paljon, ja lapsuudenkodissani pimiö ja valokuvien kehittämiseen tarvittava muu välineistö olikin ahkerassa käytössä. Ollessani äärettömän innostunut valokuvaamisesta ja negatiivien kehittämisestä omiksi mustavalkokuviksi sain aika-ajoin lainata isäni järjestelmäkameraa. Koska kamerat olivat tuohon aikaan filmikameroita, olin pakotettu nopeasti ymmärtämään kameran asianmukaisen käyttämisen, ettei syntyisi rullakaupalla käyttökelvottomia kuvia.
”Keikoilta pyrin vangitsemaan esiintyjän sellaisena kuin yleisö on hänet tottunut näkemään. Hyväkin kuva voi olla käyttökelvoton, jos kohde ei näytä siltä, miltä hänet on totuttu näkemään.”
– Skeittibuumin vallattua Suomen 80-luvun lopussa skeittasin innokkaasti itsekin, ja kavereiden kanssa valokuvasimme aina sessioitamme c-kasetilta pauhaavan rock- ja metallimusiikin pitäen huolen tunnelman luomisesta. 90-luvun alussa nämä kaikki populaarikulttuurin lajit yhdistyivät edesmenneessä Lepakossa tavalla, jota en teinipoikana ollut ennen kokenut. Pian huomasin kuitenkin olevani kiinnostuneempi seisomaan kameran takana kuin sen edessä. Osaltaan vaihdokseen saattoi myötävaikuttaa myös se, että koin lahjani paremmin pääsevän oikeuksiinsa visuaalisella puolella verrattuna kehon koordinaatio/tasapaino -akseliin.
– Vuonna 2002 siirryin filmikameran ohella kuvaamaan digikameralla, ja vuonna 2005 vaihdoin kokonaan digikameraan koettuani niiden laadun ja käytettävyyden yltävän edellyttämälleni tasolle. Vuodesta 2012 olen harjoittanut rock- ja metallikeikkojen valokuvausta ystäväni kanssa perustamamme Photolies-yhtiön kautta. Valokuvaamisessa on minulle kyse ikuisiksi ajoiksi häviävän hetken vangitsemista, ja kamera kulkeekin mukanani lähes koko ajan. 
Disturbed | 8.6.2019 Rockfest, Hyvinkää
Kuva: Sami Lommi
Mikä nimenomaan keikkavalokuvauksessa kiehtoo?
– Keikkavalokuvaus ei anna mitään anteeksi. Kaikki tapahtuu tässä ja nyt. Olosuhteet muuttuvat jatkuvasti ja kestävät sekunnin murto-osia. Valoa, savua, ahdasta. Ellet hallitse kamerasi asetuksia tai olet huonosti valmistautunut, mahdollisuutesi saada loistava kuva on tuuripeliä. Erinomaisella keikkakuvalla voi jopa päätyä levyn kanteen maailman toiselle puolelle. 
Keikoilta pyrin vangitsemaan esiintyjän sellaisena kuin yleisö on hänet tottunut näkemään. Hyväkin kuva voi olla käyttökelvoton, jos kohde ei näytä siltä, miltä hänet on totuttu näkemään. Pyrinkin ottamaan sellaisia kuvia, joissa bändi näyttää hyvältä. Sellaisia, joita itsekin haluaisin nähdä ja jollaisia nuorena ahmin musiikkialan lehdistä ja sinitarralla kiinnitin huoneeni seinään. Parasta on, jos kuvalla myös onnistuu kertomaan kokonaisen tarinan ja saamaan keikasta nauttineen katsojan tavoittamaan keikkapäivän fiiliksen. 
Kerro jotain mieleen jääneestä kuvauskeikasta?
– Vuoden 2013 Provinssissa, joka silloin vielä kantoi nimeä Provinssirock, Down soitti hyvin energisen keikan. Kuvattuani sallitut kolme kappaletta jäin yleisön joukkoon seuraamaan keikkaa, jonka lopuksi Down kutsui aiemmin päivällä esiintyneen Pertti Kurikan Nimipäivät kanssaan lauteille. Koska en tavanomaiseen tapaan kolmen kappaleen kuvaamisen jälkeen ollut poistunut kuvaamaan jotain toista keikkaa, tai mennyt mediatiloihin nesteyttämään itseäni, pääsin tämän tilaisuuden taltioimaan yhtenä harvoista kuvaajista. 
Etukäteisinformaatio keikoilla, esimerkiksi liikkumisen tai pyrojen osalta, vaihtelee suuresti. Joskus informaatiota ei ole lainkaan tarjolla kun taas toisinaan sitä on tarjolla hyvinkin kattavasti. Iron Maiden soitti keikan kesällä 2016 Hämeenlinnassa Kantolan tapahtumapuistossa. Juuri ennen keikkaa kiertueen turvallisuuspäällikkö tuli tervehtimään valokuvaajia ja kertoi mitkä kappaleet Iron Maiden tulisi soittamaan. Hän kertoi myös missä ja milloin pyro pamahtaa, missä kukin muusikko aluksi seisoo ja että he kiertävät lavalla kaikkien valokuvaajien kohdalle poseeratakseen heille. Kuvaajien ei siten edes tarvitsi liikkua photo pitissä saadakseen hyviä kuvia. Vaikka valokuvaajille olikin kaikki tehty helpoksi, olisi ohjeita seuraamalla syntynyt suht geneerisiä kuvia. Samaisessa Kantolan tapahtumapuistossa soitti Guns n’ Roses vuonna 2017. Ennen keikkaa kantautui tieto, että Axl oli kovassa, yli 39 asteen kuumeessa. Tietäen yhtyeen muutaman kerran aloittaneen keikkansa hivenen aikataulusta jäljessä, ajattelin yöstä tulevan kovin pitkä. Keikka alkoi kutenkin ajallaan.
Megadeth | 20.1.2020 Hartwall-areena, Helsinki. Kuva: Sami Lommi
– Keikoilta kasaantuu kotiinviemisiksi aika ajoin erimerkiksi plektroja tai rumpukapuloita. Vuonna 2018 Shinedownin laulaja Brent Smith kävi kuitenkin keikan lomassa kättelemässä kaikki photo pitissä päivystäneet valokuvaajat ja vaihtaisinkin mieluusti kerääntyneet muistoesineet vastaaviin kokemuksiin. Rockfestissä vuonna 2019 puolestaan Kotiteollisuuden Jouni Hynynen asteli kohdalleni lavan reunalle ja nosti pikaisesti skottikilttinä. Komeudesta nappaamiani kuvia en kuitenkaan ole julkaissut.
Karkauspäivänä 2020 kävellessäni huoltotunnelissa kohti kuvaajille osoitettua kuvauspaikkaa Lindemannin keikalle huomioni kiinnittyi käytävällä olleeseen laatikolliseen suurehkoja kaloja ja niistä käytävään keskusteluun. Yhden mielipiteen mukaan kalat olivat liian isoja kun toisen näkemyksen mukaan ne olivat tilatun kokoisia. Itse keikalla Lindemann sitten kaiveli kannettavasta rummustaan kaloja heitellen niitä lavalta yleisöön. Kaloja koskevan keskustelun ymmärsin liittyneen siihen, mahtuisivatko kalat sangen pienen rummun sisälle. Kun yksityisjatkoilla keskustelin Lindemannin kanssa, ei kalajuttuja kuitenkaan vaihdettu. 
 
Minkä artistin haluaisit päästä kuvaamaan?
– Misfits, ehdottomasti Misfits. Heidän musiikkityylinsä on suuresti vaikuttanut omaan musiikkimakuuni. Valokuvaajana minua kiehtoo myös Misfitsin visuaalisuus. Kuriositeettina mainittakoon, että heidän pääkallologonsa on toiminut myös inspiraationa Photoliesin logolle. Lähimmäksi Misfitsin kuvaamista olen toistaiseksi päässyt Provinssissa vuonna 2013, jolloin Danzig esiintyi siellä. Ainoa kuvani siltä keikalta on tosin mediatilan seinään puolisen tuntia ennen keikka ilmestyneestä tylystä A4-paperista viestillä ”NO PHOTOGRAPHING! NO VIDEOING!”.
Lisää Sami Lommin kuvia: www.photolies.com
Metallica | 9.5.2018 Hartwall-areena, Helsinki. Kuva: Sami Lommi
Ghost | 28.11.2019
Hartwall-areena, Helsinki. Kuva: Sami Lommi