Kuukauden kuvaajavieras: Nelli Kenttä

Haastattelussa Kuukauden kuvaajavieras Nelli Kenttä.
24.2.2020 11:58

Helmikuun 2020 Soundi-lehden Kuukauden kuvaajavieras on Nelli Kenttä. Palsa esittää -palstaa kuratoiva valokuvaaja Tomi Palsa kuvailee häntä näin:
”Keikkakuvaus on lähinnä harrastelijoiden ja freelancereiden temmellyskenttää, mutta poikkeuksiakin löytyy. Nelli Kenttä on pelannut korttinsa niin hyvin, sillä hän pääsee kiertämään erilaisissa kuvaustehtävissä osana leipätyötään. Nelli tuottaa sisältöä Ylen nettisivujen tarpeisiin ja on siis tuttu näky siellä missä tapahtuu. Nellin kuvissa on raikas ote ja niistä välittyy innostuneisuus kuvaamista kohtaan.”

Haastattelussa Kuukauden kuvaajavieras Nelli Kenttä

Milloin ja miksi innostuit valokuvauksesta?
– Sain viisivuotislahjaksi vanhemmiltani Baby Born -vauvanuken, jonka paketissa tuli mukana kertakäyttökamera. On aika ilmiselvää, että se kamera kiinnosti lopulta huomattavasti enemmän kuin epämuodostunut muovivauva. Muistan hämärästi sen kertakäyttökameran olleen omasta mielestäni siistein juttu ikinä. Se on mun varhaisin muisto valokuvaamisesta.
– Suuremmin innostuin valokuvaamisesta ala-asteen lopulla ja varsinkin yläasteella. Koko peruskoulun ajan minua kiinnosti koulussa oikeastaan vain tuntien häiriköiminen ja kuvataide. Ne olivat myös asioita joissa silloin olin tosi hyvä. Muutin Raumalta pois heti yläasteen jälkeen, koska halusin Helsingin Kuvataidelukioon opiskelemaan. Siellä valokuvauksen kursseilla tajusin vielä syvemmin valokuvaamisen olevan kuvallisesta ilmaisusta minulle omin juttu. Muutaman mutkan ja vuoden jälkeen päädyin YleX:lle töihin toimittajaksi ja valokuvaajaksi.
– Valokuvat on minulle hetkien tallentamista. Oli se sitten kännissä otettu tärähtänyt selfie tai tarkkaan hiottu studiokuvaus, kyseessä on lopulta vain yksi pysähtynyt hetki. Se on mielestäni mittaamattoman arvokasta ja kiehtovaa.

ASAP Rocky, 6.8.2019 Blockfest. Kuva: Nelli Kenttä

Mikä nimenomaan keikkavalokuvauksessa kiehtoo?

– Livemusiikki on elämäni rakkaus. Kiersin varsinkin teininä todella paljon keikoilla. Aloin jakamaan lehtiä 13-vuotiaana, jotta saisin rahaa keikkalippuihin. Ruisrockissa 2010 tajusin nähdessäni Slashin keikalla Niittylavan eturivistä juurikin Tomi Palsan ja kumppanien kuvaavan isoilla hienoilla kameroillaan, että keikkojen kuvaamisesta voi jopa ansaita rahaa. Se ammatti tuntui täysin utopistiselta. Muistan kyseisten festarien jälkeen vaahdonneeni tuosta maailman siisteimmästä ammatista äidille kotona. Pari vuotta sitten kuvasin itse ensimmäistä kertaa sen saman lavan edessä Ruisrockissa, itkin liikutuksesta. Ympyrä tavallaan sulkeutui.
– Keikkojen kuvaamisessa kiehtoo musiikin lisäksi se, ettei siinä ole oikeestaan vastuussa muuta kuin itsestään. Ei voi itse ohjata mitään ja on vain täysin tilanteen, valojen, esiintyjien ja tapahtumapaikan armoilla. Mitään hetkeä ei saa takaisin. Voi olla vain hiljaa ja kuvata. Mun mielestä on ihanaa olla vain hiljaa ja kuvata.
– Keikkakuvaajana pääsee ammatin varjolla myöskin ilmaiseksi nauttimaan hyvästä livemusiikista. Se on aika helvetin iso plussa.

Cheek Lahden mäkimontussa. Kuva: Nelli Kenttä

Kerro jostain mieleen jääneestä kuvauskeikasta?
– Cheekin viimeinen keikka Lahden mäkimontussa on jäänyt ikuisesti mieleeni haasteellisena kuvauskeikkana. Olin flunssassa, mutta halusin ehdottomasti käydä kuvaamassa sen keikan. Tiesin niiden olevan sellaisia kuvia, jotka jäävät pitkäaikaiseen käyttöön ja rehellisesti sanottuna halusin oman nimeni niihin kuviin.
– Vain Cheekin omat kuvaajat saivat mennä lavan eteen ja median kuvaajat heitettiin yleisön sekaan. Tulin paikalle muutama minuutti ennen keikan alkua. Ei varmaan tarvitse selittää miten vähän edessä oleva yleisö, eli Cheekin intohimoisimmat fanit, halusivat päästää minut kuvaamaan lähikuvia artistista. Kiipesin aitoihin, kuvasin sokkona ja ängin ihmismassassa ympäriinsä koko parin tunnin keikan ajan. En lopettanut kuvaamista ja kuvauspaikkojen etsimistä yleisössä hetkeksikään keikan aikana. En ole ottanut ikinä millään keikalla niin montaa ruutua.
– Niistä tuli omasta mielestäni yhdet hienoimmista kuvista joita olen koskaan ottanut. Keikan aikana mulla alkoi nousta kuume ja olin tosi kipeä sen jälkeen pari päivää. Ei haitannut yhtään. Nykyään olen yrittänyt olla tekemättä töitä kipeänä, koska se on yksiselitteisesti typerää.

Minkä (elossa olevan) artistin haluaisit päästä kuvaamaan?
– Onpa vaikea kysymys. Dave Grohlin kuvaaminen olisi hienoa. Rakastan toki Foo Fightersia, mutta minulle Dave on ikuisesti Nirvanan rumpali. Nirvana on bändi joka on elämässäni noussut kummallisen pyhään asemaan. Rakkauttani sitä kohtaan on vaikea edes selittää. Pyörtyisin varmaan jos saisin Daven oman kamerani eteen.
– Ikuisena emotyttönä myös nyt paluun tehneen My Chemical Romancen kuvaaminen voisi olla aika eeppistä.
– Olisi ihanaa myös käydä kuvaamassa black metalia joku päivä. Niillä keikoilla on aina jotenkin niin sympaattinen meininki.

JVG 28.12.2019, Hartwall-areena. Kuva: Nelli Kenttä

Lewis Capaldi 14.11.2019, Tavastia, Helsinki. Kuva: Nelli Kenttä

 

Lisää luettavaa