Maailma on välillä kuin Black Mirror -sarjasta, mutta ihmiskunnasta voi silti olla ylpeä – haastattelussa Tuomas Holopainen

Nightwishin yhdeksäs studioalbumi Human :II: Nature on melkoinen järkäle. Soundin Timo Isoaho jututti Tuomas Holopaista numeroon 3/20 ja otti selvää, millaisista lähtökohdista levyn tekstit syntyivät. Lue katkelma haastattelusta tästä.
16.4.2020 11:59

Endless Forms Most Beautifulin kappaleiden taustoilta löytyi Richard Dawkinsin kaltaisia selkeitä innoittajia. Entä tällä kerralla?

Human :II: Nature on sanoitusteemoiltaan jonkinasteinen seuraaja edelliselle albumille, ja Richard Dawkinsin vaikutus toki kuuluu nytkin. Esimerkiksi Shoemaker-kappaleen teksti lähti syntymään, kun luin Dawkinsin elämäkerrasta tähtitietelijä Eugene Shoemakerin tarinan. Tajusin, että tämä on kaunein kertomus, josta juuri kukaan ei ole koskaan kuullutkaan, ja päätin kirjoittaa siitä sanoituksen.

– Dawkinsin lisäksi innoittajina toimivat taas kerran myös tiedemiehet Carl Sagan ja David Attenborough. Saimme Attenboroughilta käsinkirjoitetun kirjeen, ja päädyimme hänen kauttaan myös World Land Trust -organisaation yhteistyökumppaniksi.

Procession taas lähti rakentumaan innostuttuani Stranger Things -sarjan äänimaisemaan kuuluvista kasarihenkisistä arpeggio-soundeista. Noise puolestaan syntyi puhtaasti Black Mirrorin innoittamana. Black Mirror on televisiohistorian paras sarja. Itse asiassa se on niin tärkeä, että jos minulla olisi valta, niin nostaisin sen osaksi kaikkien maailman peruskoulujen opetusohjelmaa.

– Jos asiaa ajattelee laajemmin, niin kaikki sävellykseni ja sanoitukseni ovat pieniä tribuutteja ja kumarruksia johonkin suuntaan – kuten varmasti suurimmalla osalla muistakin biisinkirjoittajista. Joskus on myös tullut pohdittua sitä mielenkiintoista seikkaa, että millaisen kappaleen kirjoittaisi sellainen taitava muusikko, joka ei ole koskaan kuullut yhtäkään varsinaista biisiä. Jos ei olisi minkäänlaista mallia, niin päätyisikö tällainen ihminen säveltämään pitkän teoksen, jossa yksikään osa ei toistu, vai kirjoittaisiko hän jotakin aivan muuta?

Mikä on sinun vahvin ohjenuorasi biisintekijänä tänä päivänä?

– Eräs tavoitteistani on hahmotella sellaisia runkoja, joista löytyy joku vahva idea, mutta samalla siellä on tilaa muiden oivalluksille. Onhan esimerkiksi Marko Hietalalla aivan ilmiömäinen kyky muokata vaikkapa laulumelodioita, ja tällaisten vahvuuksien sivuuttaminen olisi sulaa hulluutta, sanoo Tuomas.

– Musiikin kirjoittamisessa tärkeintä ja samalla haastavinta on kokonaisuuden hahmottaminen. Biisin tekeminen on eräänlaista nuorallatanssia, jossa balanssin täytyy säilyä loppuun asti, eikä siellä ole minkäänlaista tilaa turhalle egoilulle. Ei pidä tehdä liikaa tai liian vähän vaan juuri sen verran, mitä kappale kaipaa.

Pelottavia skenaarioita

Pääosin synkkää, mutta osin myös humoristista aineistoa hyödyntävän Noise-kappaleen video kuvaa teknologian orjuuttamia ja ikiaikaisen luontosuhteen hylkäämiä ihmisyksilöitä. Vaikuttava video päättyy maalaukselliseen kuvaan koskemattomasta luonnosta, eikä viesti voisi olla yhtään selvempi: vielä kun pystymme, meidän on nostettava katseemme ja nähtävä oikean maailman kauneus.

– Video ei kritisoi teknologiaa, internetiä tai vaikka sosiaalista mediaa, vaan sitä, miten niitä tänä päivänä käytetään. Se on samalla myös muistutus katsoa peiliin, sillä tuijotan itsekin puhelinta aivan liikaa. Jos vaikka istuu junassa, niin sitä voisi aivan hyvin ihastella maisemia, mutta jostakin syystä se kännykkä löytää tiensä käteen hyvin nopeasti. Noisen idea tuli juuri sitä, kun eräänä päivänä tajusin, etten pysty enää rauhoittumaan, sanoo Tuomas.

­– Ajatuksen tasolla olisi aivan mahtavaa jäädä Lapin erämaahan vaikka kuukaudeksi, ja sulkea kaikki yhteydenpitovälineet, mutta käytännössä sellainen on täysin mahdotonta. Me olemme tottuneet siihen, että kaikki ovat saman tien tavoitettavissa, ja sen vuoksi tästä oravanpyörästä poistuminen olisi äärimmäisen itsekästä – ainakin juuri tällä hetkellä. Ja vaikka sulkisinkin puhelimeni, niin alkaisin silti hyvin pian miettiä, että onkohan isällä ja äidillä kaikki hyvin. Tai että onkohan levy-yhtiöstä tiedusteltu jotakin kiireellistä.

Tuomas Holopainen Human :II: Nature -levyn ennakkokuuntelutilaisuudessa. Kuva: Timo Isoaho

– Painotettakoon myös sitä, että kokonaisuutena Human :II: Naturen sanoma on positiivinen, vaikka biiseistä löytyykin varoittavia ja epämiellyttäviä ajatuksia. Ihmiset ovat kautta historian saaneet valtavasti hyvää aikaan, eikä meidän maailmamme ole läheskään niin huonolla tolalla kuin vaikkapa klikkimediat antavat ymmärtää. Onhan se nyt aivan käsittämätöntä ajatella esimerkiksi sitä, että tiedemiehet ovat lähettäneet luotaimia Marsiin, ja sieltä ne lähettävät kuvia meidän kaikkien ihmeteltäväksi. Kun tällaisia asioita alkaa pohtia, niin tunteehan siinä väkisinkin ylpeyttä ihmiskunnasta!

Noise-videon maalailemat tulevaisuuden skenaariot ovat silti pelottavia.

– Niin, meidän pitäisi valjastaa teknologia rengiksemme, ennen kuin on liian myöhäistä… Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tapahtunut kehitys on ollut niin valtavan nopeaa, etteivät ihmiset tunnu pysyvän perässä – ainakaan varttuneemmat. Tulevaisuudessa tilanne on erilainen, sillä nythän on jo näkynyt puheita siitä, että vastasyntyneille olisi kehittymässä jonkinlainen digigeeni, ja suunnilleen yksivuotiaat osaavat käyttää tabletteja. Aikamoista.

– Vuonna 1997 julkaistussa Ensimmäinen yhteys -leffassa Jodie Fosterin roolihahmo on lähdössä universumin toiselle puolelle. Häneltä tiedustellaan, että millaisia kysymyksiä aiot esittää, mikäli tapaat matkan varrella kehittyneempiä organismeja. Foster vastaa kysyvänsä yhtä asiaa: sitä, miten ihmeessä nämä elämänmuodot selvisivät teknologisen vallankumouksen yli tuhoamatta itseään.

Teksti: Timo Isoaho
Lue koko haastattelu Soundista 3/20.

Lisää luettavaa