Kappelissa istuu kaksi kovaa saarnamiestä.
Tarkennetaan: helsinkiläisessä ravintola Kappelissa kahvia hörppivät yleensä Tuomarina tunnettu mutta tällä kertaa Judge Bone -aliaksella liikkeellä oleva Hannu Nurmio sekä Oskari ”Knucklebone Oscar” Martimo. Molemmat tiedetään väkeviksi rockin esittäjiksi, ja nyt he ovat yhteisen rakkauden asialla.
Se rakkaus on tietenkin vanha rock’n’roll, blues, rhythm’n’blues ja soul, ja tässä tapauksessa nimenomaan vanha gospel. Todisteena liitosta Kappelin pöydällä on kultainen levy. Ei sentään myyntimäärien ansiosta myönnettävä kultalevy – sellaisen odottaminen tällaisella musiikilla näinä aikoina ei liene realistista – vaan kullan väriselle vinyylille painettu Believe It Or Not -pitkäsoitto.
Albumin nimestä löytyy avain sen sisältöön.
– Juttu on just siinä, että tätä musaa voi kuunnella riippumatta siitä, mitä ajattelee näistä tarinoista, Nurmio tiivistää.
Albumi koostuu lähes pelkästään gospel-covereista. Idean ytimessä on 1930-luvulta asti toiminut lauluyhtye Golden Gate Quartet, johon Nurmio ihastui pikkupoikana, ja jonka repertuaarista on peräisin albumin kolme raitaa. Covereiden lisäksi mukana on Martimon uudelleen muokkaama trad-biisi Two Wings sekä Nurmion arkistoista kaivettu I Was A Fool.
Martimo huomauttaa, että albumilta löytyy voimakkaan uskonnollista gospel-sanomaa mutta myös aiheeseen vain liipaten liittyviä kappaleita. Selkeimpänä esimerkkinä ja levyn ehkä yllättävimpänä kappaleena Paul Ankan pophitti Adam And Eve, joka avaa levyn, ja jonka Nurmio muistaa kuulleensa jo lapsena Brahen kentän rusettiluisteluissa.
Päätösbiisinä soi puolestaan persoonallinen tulkinta Tom Waitsin Down In The Holesta.
– Se, ettei me olla kumpikaan mitään klassisia kirkkouskovaisia, on lähtökohta, joka antaa joustavuutta käsittelytapaan, kertoo Martimo, joka on aiemminkin tehnyt gospel-projekteja erilaisilla kokoonpanoilla.
– Mä diggaan gospelista, koska se on suoraa jatkumoa bluesille ja rock’n’rollille, tai oikeastaan ne on suoraa jatkumoa gospelille. Se on kaikki loppujen lopuksi ihan samaa musaa. Ja gospel on tosi rajua, tulkinnallisesti usein todella räävitöntä kamaa.
Sitä ei tietenkään käy kieltäminen, että vaikka ei erityisen uskovainen olisikaan, on Raamattu täynnä kiehtovia tarinoita, joista on hyvä ammentaa laulun aiheita.
– Raamattu tai vaikka joku Kalevala, nehän on satukirjoja tai sanotaan vaikka kaunokirjallisia teoksia, mutta joka tapauksessa niillä on iso kulttuurinen merkitys. Sieltä on tarttunut valtavasti fraaseja ja vertauksia, Nurmio pohjustaa.
– Gospel on sorretun kansan luomaa musiikkia, ja heille nämä tarinat ovat luoneet tulevaisuususkoa, siis että vaikka asiat on täällä päin helvettiä, ne korjataan sitten jossain muualla.
Miehet myöntävät, että tämän projektin myötä tuli astuttua aika suuriin saappaisiin.
– Voi olla, että jos olisi ruvennut oikeasti harkitsemaan, niin olisi voinut jäädä tekemättä, Nurmio hymähtää. – Mutta mehän mentiin tavallaan kompuroimalla eteenpäin, oli ensin yksi kynnys ja sitten otettiin taas pari askelta eteenpäin.
Tuomari Nurmion ja Knucklebone Oscarin gospel-projekti sai alkunsa Weird Antiques -antiikkiliikkeen pyydettyä heiltä gospel-singleä julkaistavaksi. Singlen sijaan syntyi ensin neljän biisin ep (2018), josta oli luontevaa jatkaa pitkäsoittoon asti.
Levyllä soittaa käytännössä Knucklebone Oscarin bändin laajennettu versio, ja kappaleiden sovitukset muotoutuivat luontevasti niitä treenatessa. Juurevaa bändisoundia väritettiin taustalauluilla ja puhaltimilla.
Nopealiikkeiseksi tarkoitettu projekti venyi tietenkin koronan takia, ja lopulta levyn valmiiksi saamiseen kului kolme vuotta. Urakka huipentuu syksyn mittaan muutamalla konsertilla, joista näillä näkymin viimeinen soi Espoon Sellosalissa lokakuun puolivälissä.
Teksti: Mikko Meriläinen
Haastattelu on julkaistu Soundissa 8/22.
