Suomea kiertävä Dave Evans: ”Maailma tarvitsee rokkia ja AC/DC:tä”

AC/DC:n ensimmäisellä singlejulkaisulla laulanut Dave Evans aloitti 13 keikan Suomen-kiertueen perjantaina Helsingin On The Rocksissa. Toimittajamme kävi haastattelemassa aussirokkaria ja puhui kiertueen lisäksi Evansin pitkän uran eri vaiheista sekä AC/DC:stä ja rock-musiikin nykytilanteesta.

Aurinko paistaa lämpimästi Helsingin yllä. On Tuska-festivaalin ensimmäinen päivä, joten mustiinpukeutuvaa väkeä on joka puolella. Myös On The Rocksin terassilla. Itse kuitenkin pujahdan sisälle ja alakertaan, jossa ilmastointi huutaa huusiannaa.

Dave Evans on tullut Suomeen 13 keikan kiertueelle ja tapaan miehen kiertueen avauspaikkana toimivan On The Rocksin viileydessä. Evans on todella hyväntuulinen veikkonen, vaikka jetlag hieman painaakin Australiasta kaksi päivää sitten Suomeen saapunutta laulajaa.

– Meillä alkoi juuri talvi, joten tulin Suomeen lunta pakoon! Evans nauraa.

Sold My Soul To Rock ’n’ Roll -kiertueella Evansin settiin kuuluu materiaalia miehen koko pitkän musiikkiuran eri aikakausilta. Pääpaino on omassa soolotuotannossa, mutta mukana on Suomessakin hyvin levyjä myyneen Rabbitin materiaalia sekä tietysti AC/DC:tä.

– Fanit saavat koko rahan edestä kovaa australialaista hard rockia, lupaa Evans.

Evans on vuosien varrella ollut mukana muissakin kokoonpanoissa, kuten Thunder Down Underissa, jonka kappaleita mies silloin tällöin myös esittää.

– Suomessa kuitenkin haluttiin erityisesti Rabbitin kappaleita, joten otin niitä nyt mukaan. Eilenkin yksi kaveri pyysi minulta nimikirjoitusta Rabbitin levyyn, eli sille on täällä enemmän kysyntää. Settiin on paljon tunkua, joten ihan kaikkea ei valitettavasti saada mahdutettua mukaan.

Evans muistelee Rabbit-aikojaan erityisellä lämmöllä ja hän pitää edelleen tiiviisti yhteyttä vanhoihin bändikavereihinsa. Yhtye muistetaan villeistä keikoistaan sekä juhlistaan myös lavan ulkopuolella.

– Se oli 70-lukua se. Sääli niitä, jotka missasivat sen, Evans virnistää.

”Tunnen itseni 29-vuotiaaksi”

Mikään bändi tai aikakausi ei kuitenkaan ole ylitse muiden, vaan jokaisella on paikkansa miehen rokille sykkivässä sydämessä.

– AC/DC:n kanssa olin ensimmäistä kertaa studiossa ja bändi nousi huimaan suosioon lähes yhdessä yössä. Rabbit oli puolestaan taukoamatonta juhlimista. Thunder Down Underissa työskentelimme tuottaja Mark Dearnleyn kanssa, mikä oli hienoa. Ja tietysti sooloalbumit ovat erityisiä, koska niissä on sinun nimesi ja sinun täytyy seisoa niiden takana 100-prosenttisesti. Pelkkiä killereitä, ei yhtään fillereitä.

– Olen äänittänyt levyjä Australiassa, Englannissa ja Amerikassa ja ensi kuussa lähden Norjaan äänittämään. Olen päässyt kiertämään mitä hienoimmissa paikoissa. Euroopan-kiertueen jälkeen menen ensimmäistä kertaa Venäjälle ja Tel Aviviin Israeliin, mikä on varmasti hieno kokemus.

– Kun katson uraani taaksepäin, tuntuu jokainen hetki ja vuosi toinen toistaan jännittävämmältä ja hienommalta. Ja nyt olen Suomessa, mikä on aivan mahtavaa!

Kiertämisen lisäksi Evans työskentelee kahden studioprojektin parissa: toista työstetään Teksasissa, toista Norjassa.

– Teksasissa tekemämme levy on ainutlaatuinen yhdistelmä australialaista rokkia Teksas-vaikuttein. Norjassa menen studioon erään paikallisen bändin kanssa ja se projekti on paluuta perusasioiden äärelle.

Heinäkuussa 63 vuotta täyttävällä Evansilla riittää siis puhtia kiertää ja äänitellä.

– Tunnen itseni ihan 29-vuotiaaksi! Meidän sukupolvellammehan oli tapana sanoa, että ”älä koskaan luota yli kolmekymppiseen”.

Miten ikinuori rokkari suhtautuu kuluneen vuoden suru-uutisiin ja legendojen poistumisiin?

– Onhan se toisaalta odotettavissa, että niin tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Ja onhan se eri asia kuolla syöpään tai sydänkohtaukseen. Moni hieno artisti on valitettavasti lähtenyt itse aiheutetulla tavalla eli tehnyt itsemurhan tai kuollut yliannostukseen.

– Minä pidän katseeni tulevaisuudessa ja suuntaan eteenpäin kohti seuraavaa kiertuetta tai levyä enkä ajattele asiaa. Jo nuorena olimme asennoituneet niin, ettei huomista päivää ole.

Vaikka Evans ei juuri taakse katselekaan, on hän suunnitellut muistelmien kirjoittamista. Evans on puhunut julkisuudessa paljon siitä, miten tärkeitä AC/DC:n ensimmäiset 12 kuukautta olivat yhtyeen uran kannalta, vaikka bändi itse ei käytännössä muista aikaa ennen Bon Scottia. Kiireisen Evansin pitäisi vain löytää sopiva väli keikkailujen ja studiohommien välissä muistelmia kirjoittaakseen.

– Ennen pitkää sen on tapahduttava. Ensimmäinen vuosi oli hengästyttävä ja siitä saisi hyvän elokuvankin. Se on klassinen kasvutarina. Hyviä aikoja, vaikeita aikoja, tappeluja keskenämme, tappeluja muita bändejä vastaan, tappeluja managerien kanssa… Se tarina on ehdottomasti kerrottava.

”Maailma tarvitsee AC/DC:tä”

Evans esittää keikoillaan alkuaikojen AC/DC:tä, jolloin oli itsekin mukana yhtyeessä sekä klassikkoja Bon Scottin ajoilta. Brian Johnsonin tuotantoon Evans ei sen sijaan ole koskenut.

– Olen aina sanonut, etten voi tehdä sitä, koska hän voi esittää sitä kamaa itse.

Voi olla, että asiaan on jo nyt kuitenkin tullut muutos. Johnsonin kuulo-ongelmista on uutisoitu maailmanlaajuisesti ja Guns N’ Rosesin Axl Rosen pesti Johnsonin tuuraajana on herättänyt vahvoja mielipiteitä puolesta ja vastaan.

– Johnson -keissi löi ällikällä koko rock-maailman. Ensin luulin koko juttua jälleen yhdeksi huhuksi, joita AC/DC:stä jatkuvasti kerrotaan. Mutta sitten Malcolm Youngin poika vahvisti asian ja ajattelin, että hmm tämähän on mielenkiintoista, Evans kertoo.

– Odotin Axlin vetävän Johnsonin kappaleita omana itsenään. Kun minä laulan Bon Scottin biisejä, laulan niitä Dave Evansina. En matki Scottia. Odotin samaa Axlilta. Mutta petyin, kun hän kuulosti mielestäni matkivan Johnsonia, vaikka tekeekin muuten hyvää työtä.

Evansin mielestä Angus Young on yhtyeen sielu, joka pitää koko brändin elossa. Kunhan Angus on bändissä, AC/DC elää.

Onko se oikein? Pitäisikö AC/DC:n pistää pillit pussiin?

– Ei, koska maailma tarvitsee rokkia. Kunnon hard rockia ei enää juurikaan tehdä. On paljon metalia, hip hopia sun muuta, mutta sellaista hard rockia mitä AC/DC ja minä esimerkiksi edustamme ei tehdä. Olen onnellinen, että AC/DC on olemassa ja tekee minun musiikkiani.

– Sitä paitsi mitä fanit tekevät, kun AC/DC lopettaa? Heistähän tulee silloin vanhuksia yhdessä yössä! He eivät voi enää vetää päälleen AC/DC-paitaa ja kertoa lapsenlapsilleen menevänsä rokkikonserttiin. Niin kävi Elviksen faneille, kun hän kuoli. Fanit tarvitsevat AC/DC:tä.

Kuoleeko rock sinä päivänä, kun AC/DC lopettaa? Vai onko se jo kuollut, kuten Gene Simmons sanoo?

– Se on ollut Amerikassa kuollut parikymmentä vuotta. Rock-yhtyeet eivät kiinnosta suuria levy-yhtiöitä.

– Kuka tahansa voi nykyään äänittää musiikkia ja tehdä levyjä, mutta heiltä puuttuu hyvä tuottaja. Hyvä tuottaja voi pelastaa tai tuhota levyn, eivätkä tuottajat tee enää rokkia, Evans pohtii.

– Tai eihän rock sinänsä ole kuollut, koska AC/DC:kin vetää edelleen valtavia yleisömassoja keikoilleen. Minunkin keikoilla riittää väkeä ja yleisö on mukana täysillä. Mutta suuria levy-yhtiöitä rock ei kiinnosta. Mikä on mielenkiintoista, koska kysyntää kuitenkin on. Yleisössä on kolme sukupolvea katsomassa bändiä: isovanhemmat, heidän lapsensa ja lapsenlapsensa. Se kertoo mielestäni jo jotain.

dave_evans

Dave Evansin Sold My Soul To Rock ’n’ Roll -kiertue jatkuu perjantaina 8. heinäkuuta Hämeenlinnassa ja seuraavana päivänä Joensuussa. Kiertue päättyy heinäkuun lopussa Porvooseen.

– Jos rakastat rockia, tule ehdottomasti paikalle. Koskaan ei tiedä, milloin noutaja tulee, joten tule pitämään hauskaa kanssamme ja rokkaamaan aivosi pihalle! kuuluvat Evansin terveiset.