Teksti: Timo Isoaho
CMX ei ole koskaan pelännyt tai karttanut odottamattomia ratkaisuja. Bändin varhaiset diggarit saivat huomata tämän jo 90-luvun taitteessa, kun äkkiväärä 80-lukulainen hc/punk alkoi vaihtua oivaltavaksi vaihtoehtorockiksi. Pari keesiä siinä sivussa saattoi toki lässähtää.
Faneilla oli sulattelemista CMX:n rivakan poukkoilun kanssa myöhemminkin. Vuonna 1996 ilmestyneen Discopoliksen konepoljento tuli enemmän tai vähemmän puun takaa, eivätkä kaikki osanneet odottaa Cloaca Maximan viemäreiden syövereistä tulvinutta tuplamittaista Dinosaurus Stereophonicustakaan.
Monien varoitusmerkkien jälkeen syyskuussa 2007 ilmestynyt Talvikuningas ei enää tiputtanutkaan tuolilta CMX-faneja – ainakaan kaikkia – vaikka kyseessä oli hyvinkin eriskummallinen rocklevy: yli tunnin mittainen, yhdestä biisistä koostuva moderni proge-eepos, jonka tekstit kertoivat tarinaa sotaisasta tulevaisuudesta avaruuden kaukaisissa syövereissä.
Basistilaulaja A.W. Yrjänä, kitaristi Janne Halmkrona sekä yhtyeen pitkäaikainen tuottaja Rauli ”Rake” Eskolin kokoontuivat Porvooseen ensin mainitun vehreällä pihamaalle keskustelemaan Talvikuninkaan syntyvaiheista ja vähän muustakin aiheeseen liittyvästä.
AW: – Eräs Talvikuninkaan lähtökohdista oli se, että olin joskus miettinyt, millaisen King Crimson -levyn haluaisin kuulla. Kun ne ei suostuneet tekemään sellaista itse, meidän piti ainakin yrittää.
Janne: – Vanhat tutut Marillion ja Rush olivat tietysti isoja musiikillisia vaikuttajia.
Rake: – Ainakin Aki oli myös vahvalla Yes-tripillä. Kun ajettiin studioon Alaveteliin, niin kuunneltiin melkein koko matka Yesiä.
Tipi ennusti, ettei Talvikuningasta kuuntele ketkään muut kuin finninaamaiset tietokonenörtit, jotka eivät ole ikinä käyneet missään.
– Janne Halmkrona
AW: – Ainakin siihen asti, kun sanoit, että perkele, alkaa tämä skiffle riittämään. Tipikin (kitaristi Timo Rasio) muuten diggaa Yesistä.
Janne: – Sen sijaan Tipi inhosi, ja inhoaa, scifiä ja heviä.
AW: – Laitoin Talvikuninkaan tekstejä muille etukäteen niin Tipi tuumasi, että tämä moderni nykyisyyskin on niin vaikeasti hahmotettavissa ettei hän viitsi edes ajatella, millainen se tulevaisuuden maailma voisi olla.
Janne: – Tipi myös ennusti, ettei Talvikuningasta tule kuuntelemaan ketkään muut kuin finninaamaiset tietokonenörtit, jotka eivät ole ikinä käyneet missään. Ja tämä oli siis luonnehdinnan siistitty versio.
Rake: – Tuottajan näkökulmasta on silti sanottava, että Tipi oli helvetin motivoitunut. Jos se ei välttämättä allekirjoittanutkaan kaikkia huuruisia scifi-fantasioita, teoreettisen fysiikan runkkailuja ja kaiken maailman esoteerisia viittauksia niin se kuitenkin diggasi levyn äkkivääryydestä ja älyttömyydestä. Tipi olisi voinut inhota kaikkea tässä projektissa, mutta se ei ollut todellakaan niin.
Janne: – Jälkikäteen Tipi on sanonut, ettei diggaa kitarasoundista, kun ne on niin hevit. Ei sitä oikein voinut välttääkään, kun System Of A Downin, Coheed & Cambrian, Mars Voltan, Queens Of The Stone Agen ja Toolin kaltaiset bändit olivat innoittamassa äänimaailmaa.
AW: – CMX:lla on aina ollut skitsofreeninen suhtautuminen kitarasoundeihin. Että ollaanko me indiesurinaa, rockia, metallia vai jotain muuta? Mielipide myös vaihtelee noin kahden viikon välein.
– Puhuttiin ennen Talvikuninkaan nauhoituksia myös kosketinsoundien hyödyntämisestä, mutta Rauli huomautti, ettei satojen vuosien päästä avaruudessa soi 60-70-luvun synat vaan sähkökitara.
Rake: – Klassiset kitarabändit, Led Zeppelin, Deep Purple ja muut, kestävät aikaa ja avaruudellisia sfäärejä. Ja tulihan sinne myös koskettimia, mutta ne ovat enemmän sellaista tunnelmaa luovaa synamattoa.
Bändi meinasi hajota siihen paikkaan. Taas kerran.
– A.W. Yrjänä
AW: – Ennen kuin päästiin studioon, materiaali piti tietysti valmistella. Siinä olikin älyttömän kova urakka – varsinkin tekstien osalta. Aloitin sävellystyön joskus vuonna 2004 ja pari vuotta siihen ainakin meni. Lopullisia sanoituksia taas kirjoitin… no, ehkä kolmen vuoden ajan.
Janne: – Akin tekemät alustavat demot kuulostivat hyviltä, paitsi Vallan haamujen alkuriffi. Sen äärellä fiilis oli vähän, että et oo tosissas!
AW: – Bändi meinasi hajota siihen paikkaan. Taas kerran.
Janne: – Kokeiltiin silti sen soittamista ja mietin, että niin typerä kuin tämä onkin, niin menköön nyt sitten. Tipi puolestaan pudisteli päätään samaan tapaan kuin aikoinaan Discoinfernon riffin äärellä. Sitten se sanoi, että te vissiin ootte tosissanne.
AW: – Osa Talvikuninkaan musiikista syntyi viime hetkellä ja studioonkin jäi vielä sävellettävää. Esimerkiksi levyn ensimmäistä kymmentä minuuttia, Kaikkivaltias-osiota, ei ollut vielä viikkoa ennen nauhoituksia. No, se syntyi sitten yhdessä päivässä.
– Samalla tavalla myös viimeiset kymmenen minuuttia puuttuivat. Luotettiin siihen, että kun saadaan koneet käyntiin, niin homma hoituu studiossakin. Saman tyyppisiä teemojahan siellä pyöriteltiin, ja ainakin E- ja F-soinnut toistuivat vähän väliä.
Janne: – Haluttiin mahtipontiselle levylle eeppinen lopetus ja melko isoksihan se Kaikkivaltiaan peilin loppu sooloineen sitten paisui. Soitin sinne sekaan myös levyn käynnistävää riffiä ja se sitoi alun ja lopun hyvin yhteen.
AW: – Talvikuninkaan lopullisten tekstien tekeminen oli vähintäänkin haastavaa. Puhumattakaan niiden laulamisesta. Projekti otti itse asiassa niin koville, että olin sen jälkeen aikamoisen pihalla pitkän aikaa. Kun mentiin seuraavan kerran studioon (Iäti, 2010) niin oltiin ennen sessioita valehdeltu Raulille, että tässä on levyllinen uutta musiikkia. Oikeasti meillä ei ollut yhtään kokonaista biisiä. Kirjoitettiin se materiaali sitten kahdessa viikossa.
– Talvikuninkaan taustallahan on laaja tarina, sillä kirjoitin niihin aikoihin scifi-romaania. Sen suurimmat innoittajat olivat tietenkin Shakespearen Kuningas Lear ja Raamattu. Kirjan tekeminen kuitenkin keskeytyi vuonna 2010, kun meillä kävi murtovarkaita ja ne veivät kaikki varmuuskopiot, teoksen taustamaailman muistiinpanot ja muut. Talvikuningas oli sen syntymässä olleen kirjan ensimmäinen traileri.
Janne: – Levyn tekstithän eivät etene kronologisesti tai loogisesti pisteestä a pisteeseen b. Sanoitukset on enemmänkin välähdyksiä kokonaistarinan varrelta.
AW: – Yhden biisin sanoitusta kohden saattoi olla kahdeksankymmentä sivua kirjan tekstiä. Jossakin vaiheessa esimerkiksi Parvatin tietäjä koostui kahdestakymmenestäneljästä säkeistöstä. Sen verran tuli runomuotoista tekstiä, kun puristin kirjan yhden luvun sisällön laulun sanoiksi. No, sitä piti sitten tiiviistää vielä vähän lisää, sillä neljän minuutin kappaleeseen ei mahdu ihan 24:ää säkeistöä. Ehkä olisi pitänyt tehdä kaksikymmentäminuuttinen, folkhenkinen, akustinen biisi. Tai sitten ei, sillä se olisi ollut ihan kauheaa.
– Biisien tekstien tekeminen edellytti siis tiukkoja valintoja, eikä esimerkiksi ensimmäisessä biisissä varsinaisesti kerrota, että siellä ollaan varakkaalla planeetalla, joka on joutumassa jääkauden kouriin. Tarkempi tapahtumapaikka taas on tötterön muotoinen kaivoskaupunki, joka kasvaa samaan aikaan ylös- ja alaspäin, sillä maan alla louhitaan syvempää kaivosta ja ylhäällä rakennetaan yhä korkeampaa kaupunkia. Entä mikä se valomuurin tuolla puolen savuava peili on? Se voi viitata esimerkiksi siihen, että atsteekkien jumalan Tezcatlipocan nimi tarkoittaa savuavaa peiliä.
Janne: – Ensimmäinen painos, se cd-boksi, myytiin nopeasti loppuun. Laatikon sisällä oli hieno booklet, mutta se vähän närästi, että teksteihin oli jäänyt noin neljäkymmentä kirjoitusvirhettä. Muistan turhankin elävästi, että olin viettämässä kesää Torniossa, kun posti kiikutti sinne Talvikuninkaan painetun version. Menin riippukeinuun, otin mukavan asennon ja aloin selailla cd-vihkoa – ja suunnilleen ekassa sanassa oli virhelyönti. Siitä tulikin sitten hirveä spekulaatio, että kenen syy tämä on ja kuka ei ole oikolukenut.
– Varsinainen moka tehtiin silti siinä, että normaali cd-painos ilmestyi vasta seuraavana talvena. Ja se oli vieläpä todellinen halpisversio, jonka bookletissa oli ehkä kaksi sivua. Se, että läheskään kaikki eivät olleet edes kuulleet levyä, näkyi karusti syksyn keikoilla. Soitettiin innoissaan uutta materiaalia ja jengi katseli nyrpistyneinä toisiaan.
Porvoon-keikalla joku kävi sanomassa meidän äänimiehelle, että tämä on totaalista musiikillista kidutusta.
– A.W. Yrjänä
AW: – Porvoon-keikalla joku kävi sanomassa meidän äänimiehelle, että tämä on totaalista musiikillista kidutusta. Hämeenlinnassa eturivissä ollut pariskunta taas kyseli biisien välissä, että missä on CMX.
– Myös levyn arvostelut olivat hirveän kaksijakoisia. Esimerkiksi Rumba antoi varmaan huonoimmat pisteet ikinä. Soundikaan ei juuri kehunut, kun taas esimerkiksi monet nettilehdet olivat innoissaan.
Janne: – Monista arvosteluista tuli lähinnä fiilis, että tuo kirjoittaja ei tajua mistään mitään. Talvikuningashan on varmaan meidän kovin levy.
Rake: – Sehän tapahtuu aina jossakin vaiheessa, että kriitikot kääntyvät suosittua bändiä vastaan. Ehkä tämä oli CMX:lle se hetki.
Janne: – Joku englanninkielinen nettisaitti sentään valitsi Talvikuninkaan vuoden parhaaksi albumiksi ennen Radioheadin In Rainbowsia.
AW: – Eivät kuitenkaan EMI:ltä ehdottaneet, että tehkää Talvikuningas myös englanniksi.
Janne: – Tähän saattoi vaikuttaa, että sama tuotantopäällikkö oli työskennellyt aikaisemmin Neljän Ruusun, tai siis 4R:n, kanssa.
Lue koko artikkeli Soundista 7/2017!
